Joh. 6:56 "Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä."
"Tämä on Kristuksen suloista asumista meissä ja ihana kerskaus. Uskon kautta meillä kurjilla syntisillä on meissä itsessämme hän ja hänen voimansa, väkevyytensä, vanhurskautensa ja viisautensa.
Ulkonaisessa elämässä kristityt toisinaan kompastuvat ja lankeavat. Ulkonaisesti heissä nähdään pelkkää heikkoutta ja häpeää. Kristityt ovat syntisiä ja tekevät sellaista, mikä on maailmalle vastenmielistä. Näin heitä pidetään hulluina ja raukkoina, kirottuina ja voimattomina ihmisinä, jotka eivät kelpaa mihinkään. Mutta se ei haittaa. Heikkoudessa, synnissä, tyhmyydessä ja viheliäisyydessä asuu näet sisäisesti ja salaisesti valta ja voima, mikä tosin on peitossa maailmalta, mutta joka kuitenkin voittaa maailman, sillä Kristus asuu ja tulee ilmi heissä.
Herra Kristus tarkoittaa siis täyttä totta sanoessaan, että sinun tulee pysyä hänessä ja hänen sinussa. Ja vaikka tässä onkin vielä jotakin heikkoutta, se ei vahingoita, sillä hän sanoo olevansa sinussa. Jos sinulta jotakin puuttuu, hänellä on yltä kyllin vanhurskautta, pyhyyttä ja viisautta, ei vikoja ja puutteita. On kuin Kristus sanoisi: Jos sinulla on heikkoutta, se on minussa. Minä tahdon auttaa ja hukuttaa sinun heikkoutesi omaan voimaani, hävittää syntisi omaan vanhurskauteeni ja niellä kuolemasi omaan elämääni." Martti Luther: Mannaa Jumalan lapsille
Onpa upea päivän manna! Kovin osuvakin. Tietämättäni ajattelin ihan samanlaisia asioita aamulla töihin päin ajellessa, kiireessä kiukkuilun ja anteeksi pyytämisen jälkeen. Aivan vastikään olen ollut ehtoollisella ja sanajumalanpalveluksessa, saanut syntini anteeksi ja uutta voimaa Kristuksen läsnäolosta sanan ja sakramenttien kautta. Silti huomaan lankeavani samoihin synteihin yhä uudelleen. Usein vahingossa, joskus ihan tahallani. Kompuroin. Voiko sitä edes myöntää? Voinko olla uskon tiellä, jos en puhdistu ja muutu jatkuvasti elämässäkin paremmaksi? En näe itsessäni mitään tehouskovaa ja täydellistä herranterttua, vaan raadollisen, syntisen ihmisen. Voinko tulla toisten seurakuntalaisten, ja Jumalan, eteen tällaisena?
Kesken näiden ajatusten mieleeni nousivat Kristuksen sanat: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen." Aivan kuin Hän olisi muistuttanut: "Sinä et ole täydellinen, mutta minä olen. Sitä varten minä tulin maailmaan, että sovittaisin sinunkin syntisi. Sinä et ole pyhä ja puhdas, mutta minä olen. Ja minä asun sinussa Raamatun sanan ja kalliiden sakramenttien kautta. Minä olen luonasi! Kasteessa tulin luoksesi, ehtoollisessa tulin luoksesi, sanassa tulin luoksesi. Annoin sinulle itseni, ja annan, yhä uudelleen. Nyt sinä uskot minuun. Minun voimani on sinun voimasi. Pysy minussa, niin minä pysyn sinussa. Usko siihen, että olen sinulle armollinen! Saat jatkaa työpäivääsi iloiten - mitä pelkäisit tai arkailisit, kun minä olen sinun kanssasi! Minä rakastan sinua, ja olen antanut kaikki syntisi anteeksi. Armahdettuna ja rakastettuna saat elää tätä päivääsi - ja minun voimallani armahtaa ja rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Tässä rakkaudessa ja luottamuksessa,
hyvää yötä.
