Viime päivinä mediassa on ollut paljon puhetta kirkosta, uskosta ja seurakuntavaaleista. Oma viikkoni alkoi yllätyksellisen valoisasti, kun kuuntelin erään valtakunnallisen radiokanavan juontajan kertomusta viikonloppuna olleista ristiäisistä. Harvemmin muilla kuin kristillisiä ohjelmia lähettävillä kanavilla kuulee juontajan puhuvan myönteiseen sävyyn Jumalasta, kasteesta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ristinmerkin tekemisestä ja lapsen pääsemisestä Jumalan suojiin. Hymyilytti, kun joku aidosti kertoi tämän olevan tärkeää ja koskettavaa.
Samana päivänä erään toisen valtakunnallisen radiokanavan juontaja oli suorassa lähetyksessä eronnut Suomen ev. lut. kirkosta vastalauseena kirkon uudistuksia ja suvaitsevaisuutta vastaan haraaville änkyröille.
Eroakirkosta.fi-sivustolla on ollut muitakin aktiivisia kävijöitä viime aikoina. Selityksiä ev. lut. kirkosta eroamisille on tällä kertaa etsitty mm. Päivi Räsäsestä, ev. lut. kirkon työntekijöiden osallistumisesta seksimessuille ja seurakuntavaalien tehomainonnasta.
Itse katselin eilen seurakuntavaalien mainoksia paikallislehdestä mietteliäänä. Usko hyvän tekemiseen. Siinäpä mainoslause. Enpä tunne ketään, joka ei uskoisi hyvän tekemiseen, siihen, että hyvää tekemällä voi saada jotain hyvää aikaiseksi. Mutta miksi se on nostettu ev. lut. kirkon mainoskampanjassa pääasiaksi? Toisessa mainoksessa tv-julkkis sentään puhuu myös armosta. Sanoo, että se on vieläpä kirkon tärkein sanoma. Mutta että armo olisi sitä, että kirkko näyttää suuntaa ihmisoikeuskysymyksissä?
Lehdessä oli monta sivua ev. lut. kirkon seurakuntavaltuustoon ja -neuvostoon ehdolla olevien kuvia. Seurakunnan hiljaiset. Ilon kirkko - SDP ja sit. Rakkauden ja ilon kirkko - SDP. Yhdessä matkalla. Peruskristityt. Kok. ja sit. Armon Vihreät. Tulkaa kaikki. Vihreät niityt. Samassa veneessä - poliittisesti sit. Nuoret aikuiset. Partiolaiset. Kaikkien kirkko. Kokoomusryhmä.
En ymmärrä, miten juuri ne, jotka kovaan ääneen toitottavat, ettei uskontoa saa sekoittaa politiikkaan, sekoittavat niin innokkaasti politiikkaa uskontoon ja seurakuntien toimintaan. Surullista, että yhteisten asioiden hoitamisen lähtökohtana on se, että ajattelemme asioista eri tavalla kuin nuo toiset. Kuulutko sinä meihin vai muihin? Tavoitteiden selkeä ilmaiseminen ja eteenpäin vieminen on tietysti hyvä asia.
Kokoomuksen ja sitoutumattomien ryhmä oli laittanut lehteen omankin mainoksen. "Yhteiskunnan perusta on koti ja perhe, jossa toteutamme arjen kristillisyyttä. Oman uskonnon opetus antaa arvopohjan elämälle. Kirkko on avoin eri tavoin ajatteleville ja uskoville ihmisille." Kristillisyyden toteuttaminen. Suvaitsevaisuus. Heikommista vastuun kantaminen. Lapsi- ja nuorisotyö. Talouden hoitaminen. Toimintatapojen uudistaminen. Avoimuus uudistumiselle. Usko. Hyvän. Tekemiseen.
Surettaa. Missään ei mainita kristinuskon päähenkilöä. Puhutaan vain meistä itsestämme ja siitä, mitä me voimme tehdä toisillemme. Hyvän tekeminen on tietysti kristittyjenkin velvollisuus ja uskon seurauksena myös ilo, ja vastuun kantaminen tärkeää seurakunnissakin. Mutta muistelen Paavalin sanoja korinttolaisille: "Minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna." (1. Kor. 2: 2)
Joku on joskus sanonut, että jos kristinuskosta ottaa pois Kristuksen, ei jää mitään jäljelle.
Mitä hyvää jää, jos uskomme vain hyvän tekemiseen, mutta emme suurimpaan Hyväntekijään, joka antoi itsensä ja henkensä meidän vuoksemme? Mistä vuotaa se kaikki hyvä, jos ei ristiinnaulitusta, joka vuodatti verensä sovittaakseen kaiken pahuutemme? Miten voisimme tehdä mitään todellista hyvää ilman häntä, joka on Rakkaus?
Kunpa ev. lut. kirkossakin saisi olla esillä se todellinen hyvä, mikä synnyttää ja vahvistaa uskoa, toivoa ja rakkautta. Se, mitä Jumala itse on tehnyt ja tekee. Olisi niin paljon hyvää jaettavaksi Raamatun sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa. Näiden ihanien lahjojen kautta saamme vastaanottaa hyvää, ja siitä kumpuaa myös oikea, Isällemme ja lähimmäisillemme mieleinen hyvän tekeminen. "Me rakastamme, sillä Hän on ensin rakastanut meitä." (1. Joh. 4: 19)
