Valo

Valosi lävistää minut.



Enkä minä enää elä,
vaan Kristus minussa.

Tällainen pieni runo syntyi pari päivää sitten töihin ajellessa. Olin juuri vienyt pojat hoitoon ja kiihdyttelin moottoritielle. Kun lähdin ohittamaan edessäni ajanutta rekka-autoa, aamuauringon säteet välähtivät esiin kallion takaa, enkä hetkeen tainnut nähdä muuta kuin valoa. Onneksi selvisin säikähdyksellä ilman sen isompia vahinkoja. Sen verran silmissä kuitenkin ehti kipunoida, että sain hyvän muistutuksen aurinkolasien tärkeydestä - ja suojelusenkeleistä.

Auringon lisäksi mieleeni oli välähtänyt ajatus Raamatun sanan valosta. Sen laki valaisee sydämeni läpikotaisin, paljastaa syntini ja häikäisee siksi kipeästikin. Se lävistää kaikki omat kuvitelmani itsestäni ja muka-hyvyydestäni. "Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, -- ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija." (Hebr. 4:12) Toisaalta sen valoisa evankeliumi voittaa kaiken pimeyden ja luo jatkuvasti uutta elämää. "Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni." (Gal. 2:20) 

Pääsiäisen sanomakin muistui mieleeni; Kristus kärsi, Hänet lävistettiin. Hän antoi henkensä, ja Hänen kantamanaan teloitettiin koko maailman synnit. Kuolema ei kuitenkaan voinut pitää Jumalan Poikaa otteessaan. Siksi Hänen kuolemassaan on minunkin kuolemani, ja Hänen elämässään minunkin ikuinen elämäni. Valo lävistää minut kuin Jeesuksen hautakammion pääsiäisaamuna.

Työmatkaa jatkaessani mietin ihmeissäni myös sitä, kuinka elävä Jumala tuo sakramenttiensa kautta valon, itsensä, meihin asumaan. Meistä Hänen valonsa loistaa kohti niitä ihmisiä, joiden kanssa olemme tekemisissä - työkavereitakin kohti. 

Melko valaiseva alku uudelle työpäivälle!

Good Friday

"Ei mitään kaunista, ihailtavaa

ihmismieleen vetoavaa...

Tulkaa ja katsokaa

ristiinnaulittua Jumalaa,

on Hänellä valta

synnit anteeksi antaa..."

Näin on riimitellyt yksi suomigospelin klassikkobändeistä joskus. Sen verran vetoavasti kertosäe puhuu pitkäperjantaista, että sitä on tullut muisteltua aivan muinakin päivinä. Sekä tuota laulua että sen sanomaa.

Aina ei tarvita riimejäkään.

"Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme parannetut."

Jes. 53: 4-5

Rauhallista pitkää, surullista mutta myös suurta, hyvää ja pyhää perjantaita (kielestä riippuen) sekä iloista pääsiäisaikaa!

Pääsiäistä odottaessa

Jesaja 35

1 Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja.

2 Se kauniisti kukoistaa ja iloitsee ilolla ja riemulla. Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. He saavat nähdä Herran kunnian, meidän Jumalamme ihanuuden.

3 Vahvistakaa hervonneet kädet, voimistakaa horjuvat polvet.

4 Sanokaa hätääntyneille sydämille: "Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät."

5 Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat.

6 Silloin rampa hyppii niinkuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa; sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot.

7 Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi. Aavikkosutten asunnossa, missä ne makasivat, kasvaa ruoho ynnä ruoko ja kaisla.

8 Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy-eivät hullutkaan.

9 Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto; ei sellaista siellä tavata: lunastetut sitä kulkevat.

10 Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.