Lapsen suusta

Taas sai äiti kuulla totuuden lasten suusta.

Oltiin luettu edellisiltana poikien kanssa Mark. 10: 17-31. Seuraavana päivänä ruokapöydässä käytiin seuraavanlainen keskustelu, jossa Ä niin kuin äiti tuntui olevan aina askeleen poikia jäljessä: 

P1: Miten kirahvi pääsee neulansilmän läpi?
Ä: ?? !! No se on varmaan aika vaikeaa.
P1: Se luultavasti kävelee sen yli.
Ä: Ja vaikeaa se on kamelillekin, kun sillä on ne kyttyrätkin. Pääseeköhän se neulansilmän läpi?
P1: No ei. Sen on yhtä vaikeaa mennä siitä kuin rikkaan päästä taivaaseen.
Ä: !! Niin, eihän se siitä mahdu.
P2: Ei niin. Ja rikkaat ei pääse taivaaseen.
Ä: ?! No mitäs Jeesus tarkoitti sillä rikkaalla?
P2: Sellaista, jolla on paljon rahaa.
Ä: No sitäkin. Sellaista, joka luottaa rahaansa eikä Jumalaan. (yritystä selittää asiaa lasten kielellä) No voikos rikas mitenkään päästä taivaaseen?
P2: Jos se uskoo Jeesukseen.
Ä: !! Niin, jos se tuntee syntinsä ja uskoo, että Jeesus on antanut ne anteeksi.
P2 poistuu, P1 sanoo: Mä tunnen synnit ja uskon Jeesukseen.
Ä: !!! Se on tosi ihana asia. Jumala on antanut meille Raamatun sanan ja kasteen kautta uskon sydämeen ja kaikki synnit anteeksi, ja niin mekin päästään taivaaseen. -- No kukas meidät pelastaa, pelastetaanko me itse itsemme vai Ju--
P1: Jumala!

Vavahduttavaa kuulla tällaista uskontunnustusta nelivuotiaan suusta.  Ja miten yksinkertaisen selkeää on tuo lapsen usko. Sellaistahan sen pitäisi olla meillä kaikilla, ei filosofista viisastelua vaan sydämen varmaa luottamusta. "Totisesti minä sanon teille: Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." (Mark. 10: 15) Toisaalta: "Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta." (Room. 10: 17) Taas kerran äidille näytettiin, ettei Raamatun lukeminen lasten kanssa mene hukkaan, koska "Jumalan sana on elävä ja voimallinen." (Hebr. 4: 12) Sitä kertasin eilen myös Isosta katekismuksesta 3. käskyn selityksestä, johon pääsee kätevästi myös tästä.

Olemme rukoilleet poikien kanssa ennen Raamatun lukemista yleensä näillä sanoilla, jotka opin itse lapsena seurakuntamme kesäleirillä: "Rakas Jeesus, anna meille kuulevat korvat ja ymmärtävä sydän, että me kuullaan sinun sanaasi ja uskotaan, mitä siinä haluat kertoa meille." Aikuisenkin ylpeä sydän tarvitsee jatkuvaa muistutusta siitä, että emme ole mestareita, vaan Mestarin oppilaita. Häntä saamme opetuslasten lailla huutaa avuksi kaikessa hädässä, rukoilla, kiittää ja ylistää. Siunatkoon meitä hellästi rakastava Opettajamme sanansa ja antakoon sen synnyttää uskoa, toivoa ja rakkautta pienten ja isompienkin ihmisten sydämissä meillä ja muualla. Olehan siunattu sinäkin!