Rakastettuna

"Olenko minä sinulle rakas, rakastatko minua?", kyselen jälleen kerran. "Olenko sinulle rakas, vaikka olen näin kelvoton, epäröin, kompuroin, erehdyn? Rakastatko sittenkin, Jumalani, Herrani?"

Vastaatkin kysymällä: "Olenko minä sinulle rakas?" Hämmästyn. Voiko tämä olla armollisuutta, sitä, ettei meiltä vaadita mitään pelastukseemme? Vaaditaanko sittenkin?

"Olenko minä sinulle rakas?" kysyt yhä. "Uskotko minuun, onko sinulla Pyhä Henki ja Hänen synnyttämänsä rakkaus minuun? Oletko kastettu, oletko omani? Uskon kautta sinulla on omanasi kaikki, mitä minulla on: armo, rakkaus, pyhyys, ikuinen elämä. Isän rakkaus minun kauttani. Olet varmasti minulle rakas. Kelvoton kyllä, mutta rakas."

"Rakasko, varmastiko?" kyselen yhä, kunnes muistan: "Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin." Sinä armahdat suurintakin syntistä, minuakin. Mutta miksi? Koska olet sovittanut syntini, rakastanut minua kuolemaan asti, vienyt mukanasi ristille kaiken sen, mikä minua nytkin painaa, vienyt hautaan asti, sinne jättänyt ja tuonut mukanasi voiton kaikesta pahasta. Epäonnistumisistani, epätoivostani, epäuskostani. Rakkaudettomuudestani. Ei minulla ole rakkautta, sinulla on. Yllin kyllin, koko maailmaa varten. Eikö sitten minuakin. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. -- Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. -- Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut." Ja rakastetut. Rakastetut rakastamaan.

Rukoilen psalmin 51 sanoin:

"Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi. -- Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden. Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin. Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet. Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä. -- Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi. Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen. Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää."