Isä meidän

Isä meidän, joka olet taivaissa

- Tässä aamussa, tässä arjessa

 Pyhitetty olkoon sinun nimesi

- Jälleen kerran mietin,
kuinka voin rukoilla näin,

minä, jolla on saastaiset huulet

ja sydän pahuutta täynnä.

Pyhitä sinä minut, rakas Isä,

tule sanassasi luoksemme

ja armollisilla lupauksillasi

pyyhi pois kaikki syntimme,

niin että mekin voisimme 
pyhittää nimesi elämässämme.

Tule pyhäksi arkeemme

ja arkemme pyhittäjäksi.

Tulkoon sinun valtakuntasi

- ei näkyvällä tavalla

vaan sisäisesti meissä

ja ikuisesti luonasi.

Tapahtukoon sinun tahtosi

myös maan päällä niin kuin taivaassa

Anna meille tänä päivänä

meidän jokapäiväinen leipämme

Ja anna meille anteeksi meidän syntimme

niin kuin mekin annamme anteeksi niille

jotka ovat meitä vastaan rikkoneet

Äläkä saata meitä kiusaukseen

vaan päästä meidät pahasta 

Sillä sinun on valtakunta,

voima ja kunnia,

iankaikkisesti 

- Niin kovin suuria sanoja

pienen ihmisen lausua.

Mutta sinä olet käskenyt meidän rukoilla

ja olet luvannut kuulla meitä,

kun rukoilemme

Jeesuksen pyhyyteen puettuina.

Siksi minäkin uskallan puhutella sinua,

rakas taivaallinen Isäni,

joka omistat kaiken taivaissa ja maan päällä

ja jonka voimaa ja kunniaa

pelkäämme ja kunnioitamme. 

Iankaikkinen Isä,

sinä annoit meille ajan

ja tulit itse aikaan Pojassasi.

Tässä ajassa sinua rukoilen,
tässä aamussa, tässä arjessa

Pyhä Isä, rauhanruhtinas,

kuninkaamme Kristus,

ruumiin ja sielun Pyhittäjä.

Tähän sanon niin ja aamen,

luotan sinuun ja sanaasi

koska sinä olet totuus ja Sana.

Aamen.

* * *

Aamun valossa

pakkasen kimmellyksessä

arkisen lapasen

pyhä ristinmerkki

Kosketus

Silitin poikani selkää hellästi. Uni oli lähellä, enkelin siivet. 
Hengityksen tahdissa hiljaiset rukoushuokaukset.

"Rakas Jeesus, siunaa ja varjele pientä poikaamme. Kiitos hänestä.
Siunaa ja varjele niitä lapsia, joilla ei ole vanhempia tai kotia.
Siunaa ja varjele niitä lapsia, jotka jäävät vaille rakkautta.
Siunaa ja varjele niitä lapsia, joille kosketus merkitsee kipua.
Armahda tätä syntistä maailmaa, armahda meitä.

Rakas Jeesus, ole läsnä kaikille lapsille ja nuorille, 
jotka niin kovasti tarvitsevat rakkautta ja rajoja.
Anna aikuisille voimia ja keinoja huolehtia heistä.
Kosketa meitä kaikkia sanallasi, huolenpidollasi,
kasvata meitä kasvattamaan lapsiamme viisaasti.
Sinussa meillä on kaikki se, mitä tarvitsemme
elääksemme, uskoaksemme, rakastaaksemme
Sinua ja toisiamme.

Rakas Jeesus, kiitos armostasi, 
että olet läsnä, kun tarvitsemme Sinua.
Armahda meitä, varjele meitä."
 

Vitivalkoista

"Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki." (Ps. 51: 12)

Olin tiskannut ja puunannut, pyyhkinyt pöytiä ja kaapinovia ja kerännyt levällään olevia tavaroita kovin tuskastuneena siihen, etten oikein muuta tuntenut tekeväni koko joululomalla kuin tiskasin ja puunasin ja pyyhin ja järjestin. Tiskipöytä alkoi olla taas tyhjä. Kiersin pöytärätin kuivaksi ja ripustin kuivumaan. Kääntyessäni tiskialtaan luota ympäri huomasin hellan viereen unohtuneen pikkukattilan, jossa olin päivällä keitellyt mustikkakiisseliä. Ajattelin vain nopeasti huuhtaista kattilan, etteivät kiisselinjämät ehtisi ikävästi kuivahtaa kattilanreunoihin ennen kuin tiskikoneen saisi huomenna käyntiin, pojat kun olivat jo nukkumassa ja kovin herkkiä heräämään koneen hurinaan. Valutin vettä kattilaan ja pyöräytin muutaman kerran kevyesti tiskiharjalla. Näin kuin hidastetussa filmissä, kun ilkikuriset, pienenpienet mustikansinipunaiset vesipisarat pärskyivät harjanliikkeiden siivittäminä juuri pyyhkimälleni vitivalkoiselle keittiön lavuaarin taustaseinälle. Olin harmistua vielä enemmän, kun tajusin yrittäväni turhaan hangata räiskyvänvärisiä täpliä pois vasta kertaalleen maalatulta ja siksi vielä melko huokoiselta seinäpinnalta. Siihen jäivät. Viereisen kaapin sivustalle riitti onneksi kertapyyhkäisy.

"Jumala, luo minuun puhdas sydän", rukoilin seinää pyyhkiessäni ja samalla turhanpäiväistä ärtymystäni katuessani. "Puhdista minut, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin. Ole minulle armollinen hyvyytesi tähden, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden." Kun en astetta ärjymmälläkään puhdistusaineella ja riuskalla rätinpyörittelyllä saanut seinää puhdistettua, ymmärsin, miten samanlainen oma sydämeni oli rumasti värjääntyneen seinän kanssa. Yhtä huokoinen pinta on sydämessänikin, yhtä hanakasti synnin räikeät värit tarttuvat sisimpääni, vaikka yhtä vähän sitä toivonkin kuin uuden seinämme pilkuttumista. Yhtä lailla syntien tahrat jäävät sydämeni rumistukseksi kuin mustikkamehu valkoiselle seinälle, vaikka kuinka pyrkisin pitämään kaiken puhtaana ja puunattuna ja vain vahingossa tulisi sutattua. Enimmät rumat roiskeet kyllä saan itsekin puhdistettua sekä seinästä että elämästäni, mutta pinttyneissä jäljissä näkyy silti tunarointitaipumukseni. Samoin kuin seinä nyt yhä vankemmin kaipasi uutta maalikerrosta, samoin minäkin kaipaan Kristuksen puhtautta peittämään syntisyyteni. Se ei ole vain pintapilkkuja, vaan synkkää syntiturmelusta koko sydän läpikotaisin. Juuri siksi psalmin rukous onkin niin rakas ja rohkea: "Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki."

Valkoinen maali tulee peittämään keittiön välitilan rumat jäljet niin, etteivät muut hoksaa niitä siinä edes olleen, enkä minäkään niitä varmasti pitkään muistele. Jumala kaikessa rakkaudessaan ei Hänkään halua muistella syntejäni, jotka ovat Kristuksessa täysin sovitetut ja pois pestyt. Kasteessani hän jo puhdisti sydämeni ja antoi armonsa lahjaksi, jonka saan joka päivä uudelleen ottaa vastaan. Hän myös suojelee ja vahvistaa Pyhällä Hengellään niin, etteivät synnit enää pääsisi räiskymään ympäriinsä, vaan olisi mielenmalttia, harkintaa ja Hengen viisautta ja vastustusvoimaa synnin kiusausten tullessa. Niistä kun emme tässä elämässä pääse eroon, kuten emme sotkuista ja niiden siivoamisestakaan pääse. Sydämen sotkuja surressa meitä lohduttaa kuitenkin väsymätön puhdistajamme ja pyhittäjämme, rakas ja anteeksiantava Vapahtajamme. Hänen verellään pestyinä emme loista enää synnin räikeissä väreissä, emme edes purppuranpunaisessa, vaan olemme Jeesuksen lailla täysin puhtaita. Sellaisia, kuin taivaaseen päässeet pyhät. Sinne kun ei pääse synti, vaan armahdettu syntinen.

Sellaisena,
Outi

P.S. Lomailu, siivoilu, joulu ja Raamatun sekä Lutherin lukeminen ovat melkoisen inspiroivia; blogi sai näin pian jatkoa, on alkanut taas runoiluttaa, ja jotain pidempääkin on suunnitteilla - katsotaan, kuinka sen käy!