Juha Tapio: Ohikiitävää
"Mitä toivot, että jää
kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää..."
Vanha rakkauteni.
Tulet taas luokseni niin kuin silloin ennen,
kosketat hiljaa, painut sydäntäni vasten,
kerrot, miten paljon yhä rakastat.
Vanha rakkauteni,
vaikka olin jo sinut välillä unohtanut
huoneen hämärään
suurimman kiihkon haihduttua
kun tunnuit jo niin tutulta,
vähän liiankin turvalliselta.
Tulet lähelle ja kosketat rakkaudellasi,
lämmität kylmän sydämeni
ja näytät, että olet aina pysynyt vierelläni
jo teini-iän kuohuvina vuosina,
kun huomasin rakastuneeni sinuun
huumaavan kauniisiin sanoihisi,
kiehtoviin tarinoihisi, viisauteesi.
Tiesit, miten päästä lähelleni;
ei kukaan muu tiennyt sellaista,
osannut sanoa juuri niitä sanoja, joita tarvitsin
ja jo ennen kuin sinua tunsinkaan
valkeisiin pitseihin puettuna
sylissä kannettuna
kun nimesi lausuttiin ylleni
jo silloin tulit minua siunaamaan
päivästä päivään
vuodesta toiseen
uskollisesti
läpi lapsuusvuosien, murrosiän, ruuhkavuosien
läpi harmaan arjen ja harmaantumisen
ja vielä, kun omat käteni
eivät enää jaksa avata näitä kansia
kun kuulen nuorien äänten lukevan
ikuisia sanojasi vanhoille korvilleni
ja sittenkin, kun en enää itse ole kuulemassa
kun ruumiini siunataan sanoillasi
odottamaan ylösnousemukseni iloa
Siinäkin
uskollisesti
meille kaikille läsnä
sinä, vanha rakkauteni
uutena ja tuoreena,
elinvoimaisena
rakastamassa minua ja meitä
loppuun asti
happily ever after
forever and ever
loputtomasti
* * *
"Niin ohikiitävää,
ikävä ja riemu, joka hetken värähtää...
Mitä toivot, että jää..."
Sinä jäät, iankaikkinen Herrani,
sinä ja sanasi, lupauksesi
sinä, joka seisot viimeisenä multien päällä
Silloin
niin kuin tänäänkin
hiljaisuuden jälkeen
yks kaks yllättäen
"Tartut minuun kiinni
kuin tuuli repaleiseen purjeeseen"
ja rakastat minut perille
Tänään heräsin keskelle pimeyttä. En nähnyt lainkaan ympärilleni, vaikka oli jo melko myöhäinen aamu. Tiesin syyttää lumetonta maisemaa ja läpitunkemattoman paksuja pilviä pilkkopimeästä. Näytti siltä, kuin kaikki valo olisi sammunut maailmasta.
Samalla sisälläni häivähti hienoinen pimeän pelko. Tällaistako olisi, jos joutuisi jäämään ilman valoa, kokonaan eroon Jumalasta? Kovin lähellä en nytkään tainnut olla. Mieleen nousivat eiliset synnit, ne, joita en vain voinut vastustaa. Miten voisin kohdata pyhän Jumalan tällaisena? Katumus alkoi täyttää mieleni.
-Anna anteeksi, Herra, huomasin rukoilevani, -anna anteeksi kaikki pahat tekoni. En löytänyt itsestäni voimaa jättää niitä tekemättä. Katso, kaikki voima, mitä minussa on, tulee sinulta.Tarvitsen siis sinua, Jeesus, tule luokseni! Armahda minua, äläkä anna minun enää langeta kiusaukseen, vaan anna voimasi, jolla voin vastustaa pahuuttani.
En voi pyyhkiä pois jo tehtyjä asioita. Anna sinä ne minulle anteeksi. Sinulle voin tunnustaa kaikki syntini, nekin, joita en kenellekään muulle haluaisi kertoa. Sinähän tiedät kaiken jo muutenkin, ajatuksenikin. Ei mikään pysy sinulta salassa. Anna anteeksi pahat tekoni, ajatukseni ja rumat sanat, pahan puhumisen toisen selän takana, lapsille huutamisen aamukiireessä, sanomatta jääneet kiitoksen sanat. En ole toiminut, niin kuin sinun lapsesi kuuluisi. Minua on motivoinut oma syntinen luontoni eikä sinun rakkautesi. Armahda minua!
Miten kipeästi me kaikki tarvitsemmekaan sinua ja sinun valoasi, me suomalaiset, eurooppalaiset, kaikki kansat eri puolilla maailmaa, joka ikinen ihminen. Anna meille anteeksi salaisetkin syntimme, ja myös ne, joista kovaan ääneen ylpeilemme maailman turuilla ja toreilla. Tule luoksemme, herätä meitä katumaan ja armahda ja opeta meitä.
Sinä osasit harkita sanojasi. Sanoit tiukasti silloin, kun piti, kiivastuit oikeiden asioiden puolesta, ja puhuit lempeästi niille, joille se oli tarpeen. Sinun ei ollut vaikea tietää, mikä on oikein ja mitä Jumala on sanonut, olethan itse Jumala, tähän maailmaan inkarnoitunut elävä Sana, Jumalan Poika. Sinä et epäillyt Jumalan tahtoa, vaan luotit siihen, että sen täytyy ja on hyvä tapahtua. Sinä et kärsinyt täällä omien syntiesi vuoksi, niin kuin me usein ja aivan oikeutetusti kärsimme, vaan sinun tuskasi johtui meidän synneistämme. Sinun päällesi tuli kaikkien meidän syntivelkamme, ja sinä kannoit sen meidän puolestamme. Ilman sinua olisimme jääneet pimeään, mutta sinä toit meille ikuisen valon.
Kiitos, Jeesus, että sinä tulit ja autoit meitä jo paljon ennen kuin tiesimme tarvitsevamme sinua. Miten ihmeellistä on, että haluat auttaa ja rakastat minuakin.
Tänä iltana syttyvät monet kynttilät kotimaamme ja sitä puolustaneiden muistoksi. Erityisesti tänä vuonna se muistuttaa minua yhteisöllisyyden voimasta, oikeiden asioiden puolustamisen tärkeydestä ja sammumattomasta rakkaudesta.
Toivon sinulle valoisaa itsenäisyyspäivää!
