Olemme viime aikoina viettäneet aikaisempaa enemmän aikaa mökillämme, joka sijaitsee samalla tontilla kuin keskeneräinen talomme. Arkisin ajamme yleensä suoraan työ- ja hoitopäivän jälkeen poikiemme kanssa mökille. Sieltä on pienen peltotien kautta juuri sopiva kävelymatka tämänhetkiseen kotiimme, joten välillä lähdemme illan hämärtäessä autoilun sijaan kävelemään kotiin päin. Pojistamme on hauskaa valaista reittiä taskulampulla, tutkia lumen sulaessa paljastuneita kuoppia ja vesilätäköitä ja juoksennella etsimässä milloin koiran, milloin hevosen tai traktorin tai kengän jälkiä. Usein puolimatkan jälkeen minut velvoitetaan valaisijamestariksi ja pojat pääsevät vapaammin seikkailemaan.
Poikien touhuja taskulampun valokeilassa seuratessa tein kerran mielenkiintoisen havainnon. Oikeastaan olen saman asiaan huomannut jo lapsena, kun teimme sisarusteni kanssa hämärässä huoneessa pienen lampun valossa jännittävän näköisiä varjoja seinälle. Keksimme, että jos käden laittaa ihan lampun lähelle, seinälle muodostuu valtavan suuri varjo. Toisaalta kun kättä kuljetti valosta poispäin kohti seinää, varjokin pieneni ja tuli epäselvemmäksi. Sama ilmiö näkyi poikien leikkejä valaistessa. Kun olin taskulampun kanssa aivan poikien takana, heidän eteensä muodostui pitkä ja tarkkarajainen varjo. Kun he juoksivat kauemmaksi, varjo pieneni, kunnes sitä ei enää erottanut muusta hämärästä.
Sillä hetkellä pimeyden ympäröimänä tajusin jotain uutta Jumalasta ja Hänen sanansa valosta. Ilman valoa ei ole varjoja. Ilman Jumalan sanasta löytyvää lain valoa minäkään en näkisi syntisyyttäni, sen todellista synkkyyttä. Joskus kyselin uskovalta ystävältäni surullisena, johtuuko se omasta lisääntyvästä syntisyydestäni vai Jumalan rakkaudesta, että näen syntisyyteni yhä tarkemmin ja kipeämmin. Hän vastasi sen johtuvan Jumalan rakkaudesta, jolla Hän vetää minua lähemmäs itseään. Mitä lähempänä ihminen on Jumalaa (valoa), sitä suurempana hän näkee syntisyytensä (varjonsa). Jos etääntyy Jumalasta, ei lopulta enää erota omaa pimeyttään maailman muusta hämärästä. Toisaalta Jumala rakastaa meitä ja antoi Jeesuksen sovittaa kaikki syntimme. Jumalan sanasta löytyy myös tämä valoisa ilosanoma, joka kääntää meidät katsomaan synkästä varjostamme poispäin ja kirkastaa meille Jumalamme armolliset kasvot.
"Herra, siunaa meitä ja varjele meitä.
Herra, valista (kirkasta) kasvosi meille ja ole meille armollinen.
Herra, käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille rauhasi.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Aamen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti