Crossroads

     "Iankaikkisella 

     rakkaudella 

     minä olen sinua 

     rakastanut,  

     sen tähden 

     minä olen vetänyt 

     sinua puoleeni

     armosta."

"Katso, minä tuon heidät pohjoisesta maasta, kokoan heidät maan perimmäisiltä ääriltä. Heissä on sokeita ja rampoja ynnä raskaita ja synnyttäväisiä: suurena joukkona he palajavat tänne. Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu.

Kuulkaa Herran sana, te kansat, ilmoittakaa kaukaisissa merensaarissa ja sanokaa: Hän, joka Israelin hajoitti, on sen kokoava ja varjeleva sitä niinkuin paimen laumaansa. Sillä Herra on lunastanut Jaakobin ja vapahtanut hänet häntä väkevämmän kädestä. Ja he tulevat ja riemuitsevat Siionin kukkulalla, tulevat virtanaan Herran hyvyyden tykö, jyväin, viinin ja öljyn ääreen, karitsain ja karjan ääreen. Ja heidän sielunsa on oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, eivätkä he enää näänny. Silloin neitsyt iloitsee karkelossa ja nuorukaiset ja vanhukset yhdessä. Minä muutan heidän surunsa riemuksi, annan heille lohdutuksen ja ilon heidän murheensa jälkeen. Ja minä virvoitan pappien sielut lihavuuden ääressä, ja minun kansani ravitaan minun hyvyydelläni, sanoo Herra.

Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä."

Jer. 31: 3, 8-14, 25, 34 


Tässä yksi niistä helmistä, joita olen viime aikoina saanut löytää Vanhan Testamentin puolelta. Minusta tämä kuvaa aivan upeasti niitä valtavia lahjoja, joita on taas tänään iltakirkossa ja ehtoollisella tarjolla. Aika ihmeellistä, eikö olekin!

Ja jos VT:n tekstit kiinnostavat enemmänkin, ovat esimerkiksi Hes. 36-37 ja 2. Aik. 14 ja siitä eteenpäin vavahduttavia. Niitä lukiessani ihmettelin, miten Sana voikaan sillä tavalla puhua, ja vielä minulle, jolla on VT:n sanoja mukaillen saastaiset huulet ja korvat ja sydän, ja samalla tehdä minutkin aivan puhtaaksi. Eipä siinä voinut muuta kuin vaieta elävän Sanan edessä. Hänen suojissaan!