Kaamoslaulu

Kärsin pimeydestä. Olen niin "valonherkkä", että tarvitsen yöksi pimennysverhot ja toisaalta päiviin valoa. Aamut lähtevät tahmeasti käyntiin, jos on kovin pilvistä ja hämärää. Päivien pidentyessä olen alkanut jo haaveilla kesästä (vähän malttamattomana mietin, että tulisi jo), etelänlomasta, Italian hehkuvasta auringosta, kaikesta valoisasta ja piristävästä. Vielä en ole saanut hankituksi kirkasvalolamppua, mutta ensi syksyn ostoslistalle se on nyt kyllä tulossa.

Syksyn ja talven pimeydessä ei ole oikein muuta haittaa kuin se, että synkkyys vetää mielenkin matalaksi ja väsyttää. Siksi en voinut kuin hymyillä, kun joskus löysin Raamatusta ihanan konkreettisen ja elämänläheisen lauseen: "Suloinen on valo, ja silmille tekee hyvää nähdä aurinkoa." Niinpä.

Raamatussa puhutaan muutenkin paljon valosta. Siellä valo tietysti tarkoittaa muutakin kuin näkyvää sähkömagneettista säteilyä ja fotonien aistimista. Valo kuvaa esimerkiksi pyhyyttä, synnittömyyttä, Jeesusta, uskoa, viisautta. Jostain syystä monet niistä Raamatun kohdista, jotka jäivät nuorena mieleen, ja jotka edelleen ovat hyvin rakkaita, puhuvat valosta. "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus." (Jes. 9:2) "Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi", niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä; yö valaisisi niin kuin päivä, pimeys olisi niin kuin valkeus." (Ps. 139: 9-12) "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. -- Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, mutta pimeys ei sitä käsittänyt. -- Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttaan, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta." (Joh. 1: 1, 4-5, 14) "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus." (Joh. 8: 12) "Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä, ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa." (Matt. 5: 14-16)

Valaisevia kohtia löytyy edelleen: "Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan: vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule. -- Sentähden on oikeus meistä kaukana, eikä vanhurskaus saavuta meitä; me odotamme valoa, mutta katso, on pimeä, aamunkoittoa, mutta vaellamme yön synkeydessä. Me haparoimme seinää pitkin niinkuin sokeat, haparoimme niinkuin silmiä vailla; me kompastelemme sydänpäivällä niinkuin hämärässä, me olemme terveitten keskellä niinkuin kuolleet." (Jes. 59: 1-2, 9-10) "Moni sanoo: "Kuka antaa meille sitä, mikä hyvä on?" Herra, käännä sinä meihin kasvojesi valkeus." (Ps. 4: 6) "Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina." (Ef. 5: 8) "Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä." (1 Joh. 1: 7) "Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa." (2 Kor. 4: 6) 

Nykyään varsinkin työaamuina herään todella aikaisin. Aamuhämärissä olen alkanut miettiä usein kastettani. Se on hyvä tapa aloittaa uusi päivä. Onhan se uusi alku, ja joka aamu saan aloittaa uuden armon antamin voimin. Tänään kastepohdiskelusta syntyi pieni kaamoslaulu, jonka taidan liittää vähän kuin tiivistelmäksi tähän blogitekstin loppuun: "Kasteessani vedit minut kuoleman varjon maasta valon valtakuntaan. Valossasi näen pyhyytesi, syntisyyteni, armollisuutesi. Näen tehdä hyvää toisille. Näen määränpääni, jossa ei ole enää mitään pimeyttä, koska kirkkautesi valaisee täydeltä terältä."

"Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti." (Ilm. 22: 5)

Siunattua valoa alkavaan viikkoon,

toivoo Outi

P.S. Ihanalle miehelleni kiitos luvasta lainata hänen ottamaansa kaamoskuvaa.