Mistä tietää, että kevät on tulossa? No siitä, että naiset alkavat puhua huokaillen ikkunoiden pesusta ja verhojen vaihdosta. Leikki leikkinä, mutta pienestä kärjistyksestä huolimatta taitaa tässäkin olla totta ainakin toinen puoli. Lisääntyvä valo paljastaa armeliaan talvihämärän jälkeen likaiset ikkunat, haalistuneet hiukset ja kuraiset auton kyljet, ja saa ainakin joidenkin sisuksissa kutittelemaan jokakeväisen innon siivota ja vaihtaa hailakoiden sävyjen tilalle jotain värikästä.
Keväisen muikea auringonpaiste oli herätellyt tänään monet liikkeelle tavallista aikaisemmin. Rapaisia autoja olikin omani lisäksi runsaasti liikkeellä, kun ajelimme Helsingin läpi kohti kirkkoa. Paluumatkalla rantareiteillä tungeksi paljon tyylikkäämpiäkin menopelejä, joiden kuljettajien uudenuutukaiset peiliaurinkolasit välkehtivät kilpaa auringon kanssa. Itse tunsin oloni melkoiseksi harmaavarpuseksi pesua kaipaavan autoni ratin takana silmiä siristellessäni. "Kylläpä näyttävät itsetietoisilta ja ylpeiltä", paheksuin mielessäni. "Tuskin he kirkossakaan käyvät, kun ovat autonsakin ehtineet kiillottaa noin hienoiksi. Eivät varmaan muuta mietikään kuin ulkonäköään ja muuta kamalan pinnallista. Vaikka mielelläni minäkin päivittäisin autoni ja aurinkolasini yhtä muodikkaiksi", kitkuttelin itsekseni.
Kateuden kipinät saivat kuitenkin yksi kerrallaan sihahtaa sammuksiin, kun aloin miettiä vain vähän aikaisemmin päättyneen jumalanpalveluksen viestiä Jumalan rakkaudesta. Minkälaista sanomaa Jumala haluaisi minun välittävän vastaantulijoille? Muistin samassa sarjakuvan, jota poikani olivat juuri edellisiltana tutkailleet. Siinä mies lukee lyhtypylvääseen liimatusta lapusta: "Jeesus rakastaa sinua." Kuva toistuu kolme kertaa samanlaisena, ja välissä mies toteaa hämmästyneenä: "Minuako muka?" Puhekupla taivaasta toistaa lyhtypylvään lapussa näkyvän kohdan: "JEES" Poikiemme mielestä sarjakuva oli niin kiva, että he toistelivat sitä monta kertaa peräkkäin. Äidinsydämeni suli lämmöstä, kun kuuntelin lapsen kirkkaan äänen toistavan: "Jeesus rakastaa sinua. Jeesus rakastaa sinua. Jeesus rakastaa sinua. Jees!" Eikö se ole juuri se asia, minkä toivoisin painuvan lähtemättömästi poikieni sydämeen? Eikö se ole juuri se asia, jonka pitäisi olla minullekin kaikkein tärkein ja rakkain? Eikö se ole juuri se asia, jota minäkin saisin olla kertomassa toisille? Eikö minun kuuluisi miettiä jokaista vastaantulijaa katsoessani: "Jeesus rakastaa sinua! Jeesus rakastaa sinua! Jeesus rakastaa sinuakin!"
Ja myös minua, jonka syntisyys heijastui niin kirkkaasti silmiin vastaantulijan aurinkolaseista.
Armollisen Vapahtajamme valoa pian alkavaan uuteen viikkoon,
toivoo Outi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti