"Rakas Jeesus, auta minua näissä työasioissa. Ne painavat mieltäni. Tiedän, etteivät ne ole uskonasioita, joiden helposti ajattelen olevan ainoita rukouksen arvoisia asioita. Tiedän kuitenkin, että Sinä olet luvannut olla apunamme aivan kaikessa ja kuulla ajalliseenkin elämään liittyvät pyynnöt. Siksi voin rukoilla, että auttaisit minua työasioissanikin. Kiitos siitä. Kiitos, että saan luottaa sinun huolenpitoosi kaikissa asioissani.
On niin ihmeellistä, miten järjestelet kaikki ajallisetkin asiat. Olen miettinyt, että ehkäpä lisätyövoiman saaminen kevääksi voisi olla osittain myös sitä varten, että oma kuormani saisi keventyä. Se tuottaisi hyvää perheellemmekin. Ja tietysti sillä on suuri merkitys myös tämän työt aloittavan henkilön elämässä, ja asiakkaittemmekin elämässä. Uskossakin. Sinä näet nämä suuret linjat. Itselleni on usein vaikea hallita laajoja kokonaisuuksia. Mitä useampia yksityiskohtia tulee mukaan, sitä vaikeampaa on hahmottaa kokonaiskuvaa. Sinulle on mahdollista tietää, mitä ajattelen ja tarvitsen, mitä jokainen perheenjäseneni ajattelee ja tarvitsee, mitä jokainen naapurimme, työkaverimme, jokainen uusimaalainen, jokainen suomalainen, jokainen ihminen koko maailmassa. Etkä vain tiedä, vaan suuntaat ja ohjaat sitä kaikkea, laajoja suuntaviivoja ja pienimpiäkin yksityiskohtia. Aivan kaikkea. Tiedät jo ennalta, mitä tulee tapahtumaan, ja ohjaat elämäämme niin, että tahtosi voi tapahtua. Mikään ei tapahdu Sinun tietämättäsi ja sallimattasi.
Miten käsittämätöntä - ja silti uskottavaa."
Näitä ihmetyksen ja kiitoksen värittämiä ajatuksia inspiroivat hienostuneen pitsimäiset oranssinpunaiset pilvet, joita ihastelin töistä kotiin ajellessani. Mikään ei tapahdu sattumalta. Eivät edes kauniit pilvimuodostelmat synny sattumalta, Luojamme tietää meidän ihastuvan niistä ja näkevän niissä sormenjälkensä.
Töistä kiittäen, rukouksen lahjasta kiittäen, Vapahtajan työstä kiittäen kohti uutta työpäivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti