sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Korttien kertomaa


Olen levittänyt pöydälle pinon vanhoja joulukortteja. Ajattelin tehdä askarteluliikkeessä näkemäni mallin mukaisesti kierrätyshengessä vanhoista korteista uusia. Nyt katselen vuosien varrella saamiani kortteja ja mietin, raaskisiko niitä sittenkään leikellä uusien korttien somisteiksi. Katselen joulutähtiä, seimiasetelmia, tonttuja, joulukuusia, talvimaisemia, käsintehtyjä kynttilöiden kuvia ja jouluilon toivotuksia. Korttien eteen on nähty paljon vaivaa. Kääntelen kortteja, luen tekstejä ja muistan lämmöllä jokaista kortin lähettänyttä. Katselen hieman haikeana, kuinka moneen eri osoitteeseen olemme saaneet joulukortteja. Useampi on käännetty postin kautta uuteen osoitteeseen. Tänäkin vuonna osa korteista taitaa tulla perille mutkan kautta.

Samalla mietin, miten siunattuja olemme olleet, kun itse Joulun lapsi on löytänyt joka joulu luoksemme. Missä osoitteessa olemmekaan asuneet, aina Hän on etsinyt tiensä sydämiimme. Miten suuresti Hän onkaan nähnyt vaivaa, jotta meillä olisi todellinen jouluilo. Miten rakkaudentäyteisiä joulutervehdyksiä Hän tuokaan meille sanansa ja pyhien sakramenttien kautta. Värikkäämmin kuin joulukortit konsanaan Hän maalaa eteemme kuvan rakastavasta Isästä, joka antoi oman Poikansa maailmaan meidän hyväksemme. Miten siunattuja olemme, kun Hän saapuu luoksemme yhä uudelleen!

Päätän olla saksimatta vanhoja joulukortteja, ovathan ne minulle rakkaita muistoja, ja siksi olen ne tähänkin asti säilyttänyt. Jouluun kuuluu muutenkin paljon vanhaa ja rakasta. Joulun sanomakin on aina sama, mutta silti se on joka joulu, ja joka päivä, myös uusi ja tuore. Kuin oliivipuun lehti, jonka kyyhkynen toi pitkän odotuksen jälkeen Nooan arkin pimeyteen. Jumala ei ole unohtanut meitä. Hänen armonsa on joka aamu, vielä tänäänkin, uusi. Hän tuli itse lapseksi, jotta meistä voisi tulla Hänen lapsiaan. Hän rakastaa meitä yhä, ja juuri siksi mekin saamme ja haluamme olla levittämässä Hänen rakkauttaan. Se on valo, joka loistaa meille pimeässä kulkeville. Se valo johtaa kotiin.

Siksi teen tänäkin vuonna ihan uusia kortteja, jotka monin eri tavoin kertovat joulun ilosanomasta. Valosta, rakkaudesta, lämmöstä, siitä ihmeellisestä joulun lahjasta, joka ei lakkaa hämmästyttämästä ja hämmentämästä. Ja joka silti on ihmeellisen tosi.

Rakkaan Mamman joulukorttiinsa lainaamin laulun sanoin:

"Tulkoon joulu. Tulkoon juhla todellinen.
Tulkoon Jeesus Herraksi sen.
Silloin joulu luonamme on.
Joulu on taas!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti