Ilonsäteitä

Koskettiko minua joku äsken 
enkelin siivellä
sipaisi rukouksen sanoilla
puhalsi kevyesti 
vapauden Hengellä

Jotenkin niin äkisti
hälveni mieleni 
murheenmusta ajatusvyyhti
ja antoi tilaa 
pyhälle yksinkertaisuudelle
armon kirkkaudelle
ja elämänilon kipunoille

Olitko se sinä, ystäväni,
joka puhuit puolestani,
vai Sinä, Ystäväni,
joka aina puhut puolestani
Isän edessä
- rakkautta joka tapauksessa
tuntuu olevan 
ilma tulvillaan

Hassua, miten hyräilyttää
kutkuttaa mahanpohjassa asti
katsella Luojan lahjoittamaa
kevätauringon sädekimppua 

Mutta kuinkas muuten
- kuka se ensimmäisenä keksikään
maalata taivaan
vaaleanpunaiseksi?

Mieli kumman kevyenä ja kiitollisena luen psalmia 16:

1 Daavidin laulu. Varjele minua, Jumala, sillä sinuun minä turvaan.

2 Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun Herrani, paitsi sinua ei ole minulla mitään hyvää";

3 ja pyhille, jotka maassa ovat: "Nämä ovat ne jalot, joihin on koko minun mielisuosioni".

6 Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani.

7 Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut; yölläkin minua siihen sisimpäni kehoittaa.

8 Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju.

9 Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa.

10 Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa.

11 Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti.

Ristiltä loistavat ikuiset ilonsäteet sinullekin.