Pääsiäisen paradokseja

Lapsena pääsiäiskertomuksen sisältö tuli eläväksi seurakuntatalon pääsiäisvaelluksella, kun sai kierrellä Jerusalemin torikojujen lomassa, kuuli ympärillä vellovan kansan kiihkeät "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!" -huudot, kohtasi surevat ja oman surunsa kärsimystien päässä Jeesuksen ristin juurella ja hämmästyneen ilahtuneena jakoi enkelin uutisen tyhjän puutarhahaudan luona: "Hän ei ole enää täällä, Hän on noussut ylös!" 

Nuorena pääsiäisajan kärsimyksen, sovituksen ja ilon sanoma tuli eläväksi pääsiäisaamun juhlajumalanpalveluksessa, virsissä, saarnassa, Raamatun sanoissa, ehtoolliselta kirkonpenkkiin palatessa, hiljaisessa ymmärryksessä: "Hän voitti syntini ja kuoleman, Hän elää!"

Aikuiseksi kasvaessani olen ehtinyt löytää Raamatun teksteistä monia Vanhan testamentin ennustuksia ja viittauksia tulevasta Messiaasta. Ne ovat avanneet pääsiäisajan tutut evankeliumitekstitkin taas uudella tavalla. Läpi Raamatun voin lukea näennäisesti ristiriitaisia kuvauksia kärsivästä ja toisaalta voittavasta Kuninkaasta. Ehkä tämä on yksi sellainen asia, johon aikuisen järjellä helposti kompastuu. "Kuinka tämä voi olla mahdollista, miksi ihmeessä se on näin?" Jumalan hulluus on kuitenkin viisaampi kuin kaikki ihmiset. Siksi pääsiäiskertomuksen paradokseihinkin kätkeytyy suurin viisaus.

Kuningas ratsastaa aasilla. Parantaja kärsii. Vapauttaja vangitaan. Opettaja ei vastaa kysymyksiin. Puolustaja ei puolustaudu. Lain antaja tuomitaan. Voittamaton näyttää häviävän. Ikuinen antaa henkensä. Jumala kuolee.

Olen miettinyt, mahtoiko paholainen seurata tätä kaikkea hämmentyneen riemuissaan. Kaikki näytti loksahtavan kohdalleen yllättävänkin helposti. Lopullinen voitto näytti vihdoin varmalta. Mutta kuten olen saanut viime vuosien aikana oppia, ei paholainenkaan tiedä kaikkea. Ei se vanha vihtahousu tunne Jumalan suunnitelmia eikä näe tulevaisuuteen. Eipä tiennyt.

Synnitön kantoi koko maailman synnit. Syyttäjällä ei ole enää syytettyjä. Yhden kuolemantuomiosta lankesi kaikille vapautustuomio. Jeesus ei joutunut kadotukseen vaan astui alas helvettiin voittajana. Kuolema ei voinut pitää elämän antajaa otteessaan. Yön pimeydestä valkeni uusi aamu. Hauta on tyhjä ja tie taivaaseen auki. Elämä voitti kuoleman vallan. Lopullisesti.


Näin suurimmasta kärsimyksestä nousi suurin ilo. 
Tätä iloa toivon sinunkin pääsiäiseesi!

"Hoosianna Daavidin Pojalle!
Siunattu olkoon Hän, 
joka tulee Herran nimeen.
Hoosianna korkeuksissa!" 
Matt. 21: 9