O Happy Day

Tämä 11.9. on erikoinen päivä. Se on painunut lukemattomien ihmisten muistiin suuren surun päivänä. Samalla se on meidän perheellemme myös suuren ilon päivä. Se on nimittäin nuoremman tenavamme nimipäivä. Tänään sitä juhlittiin syömällä iltapalan jälkeen hillomunkkeja ja muistelemalla sitä päivää, kun meidät on kastettu. Silloin saimme nimemme ja kaikkea muutakin hyvää. Tenavat saivat kertoa, mitä kaikkea meille on annettu kasteessa. Hienosti muistivatkin: usko, synnit anteeksi, Pyhä Henki, liitto Jumalan kanssa, se ettei ole syntejä (pyhyys), uusi elämä. Sitten vielä autoin, että päästään taivaaseenkin, eli ikuinen elämä. Luettiin Katekismusta selittävästä Kristinopista, että kasteessa meidät on puettu Jeesuksen pyhyyteen, joka peittää meidän syntisyytemme ja kaikki tekemämmekin synnit. Ollaan Jumalan edessä ihan puhtaita.

Lopuksi rukoiltiin Isä meidän -rukous ja Herran siunaus. Hämmästyin, kun tämän kasteaiheisen jutustelun kautta Isä meidän -rukoukseen avautui taas aivan kuin monta uutta ovea, joista lähestyä tätä tuttuakin tutumpaa rukousta:

Isä meidän (kasteen kautta olet tullut Isäksemme ja me sinun lapsiksesi), 
joka olet taivaassa,
pyhitetty olkoon sinun nimesi (joka lausuttiin yllemme kasteessa)
tulkoon sinun valtakuntasi (niin kuin se tuli meidän luoksemme kasteessa ja yhä valtakuntasi laajenee sen kautta)
tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa (ja tämä hyvä tahtosi varmasti tapahtuu aina, kun lapsi kastetaan ja tulee omaksesi)
anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme (ja anna kasteen olla osa jokapäiväistä hengellistä leipäämme)
ja anna meille meidän syntimme anteeksi (niin kuin jo annoit kasteessa)
niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet (koska kasteen kautta loit ja yhä luot meihin tällaista uutta elämää)
äläkä saata meitä kiusaukseen (vaan varjele meitä kasteen lahjoilla)
vaan päästä meidät pahasta (pahasta omastatunnosta, epäuskosta ja kuolemasta, teithän niin jo kasteessamme)
sillä sinun on valtakunta (ja me kasteen kautta sinun valtakuntaasi)
voima ja kunnia iankaikkisesti (kasteen kautta mekin pääsemme olemaan luonasi aina ja saamme katsella rakastavia kasvojasi ilman pelkoa, syntiä ja kuolemaa. Kiitos, että annat tämän kaiken meille armostasi lahjana, aivan kuten kasteemmekin!)

Aamen (totisesti, näin on!) 

Näin sitä annetaan ymmärrystä sellaisellekin, joka ei aina ole osannut nähdä, kuinka suuri lahja kaste on.

Olen ihme

Tänään juhlittiin esikoisemme 8-vuotissynttäreitä ja samalla ensimmäisiä hieman isommalla porukalla vietettyjä juhlia vielä vähän keskeneräisessä kodissamme. Kahdeksaan vuoteen mahtuu monenlaista. Vuodet kuluvat nopeasti, ja siksi onkin puhuttelevaa aina välillä palata muistelemaan, minkälaista oli silloin aivan alussa. Tuttavaperhe oli valinnut onnittelukorttiin raamatunlauseen, joka herätteli muistelemaan esikoisemme elämän alkua - ja uuden elämän ihmeellisyyttä. Sama herkkä psalmi sai olla tämäniltainen iltahartautemmekin:



Psalmi 139:

1  Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.

2 Istunpa minä tai nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.

3 Käynpä tai makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.

4 Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.

5 Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.

6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.

7 Minne minä voisin mennä, missä ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?

8 Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.

9 Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,

10 sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.

11 Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",

12 niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.

13 Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.

14 Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.

15 Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taitavasti tehtiin maan syvyyksissä (siellä, mihin ihmisen katse ei yllä).

16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.

17 Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!

18 Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. -Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.

23 Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.

24 Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.

Liitän tähän loppuun vielä rukouksen, jonka löysin Carl Manthey-Zornin kirjasta Täksi päiväksi. Kunpa se voisi olla minun, esikoisemme ja kaikkien meidän rukouksemme päiviemme loppuun asti:

Rakas Herra Jeesus. Minä en voi voittaa syntieni enkä kuoleman voimaa enkä tuomion enkä kadotuksen hirveätä valtaa enkä voi pelastaa itseäni. Tämän kaiken olet sinä, Herra, tehnyt minun puolestani. Sen tähden kiitän sinua sydämestäni. Auta, Herra Jeesus, minua, että katsoisin yksin sinuun ja turvaisin siihen, mitä sinä olet tehnyt puolestani ja minkä pyhä sanasi julistaa minulle. Silloin on sinun vanhurskautesi oleva minun vanhurskauteni, sinun elämäsi minun elämäni, sinun autuutesi minun autuuteni. Herra, sinä ylösnoussut ja elävä Vapahtaja! Sinuun minä turvaudun. Aamen.