Olen ihme

Tänään juhlittiin esikoisemme 8-vuotissynttäreitä ja samalla ensimmäisiä hieman isommalla porukalla vietettyjä juhlia vielä vähän keskeneräisessä kodissamme. Kahdeksaan vuoteen mahtuu monenlaista. Vuodet kuluvat nopeasti, ja siksi onkin puhuttelevaa aina välillä palata muistelemaan, minkälaista oli silloin aivan alussa. Tuttavaperhe oli valinnut onnittelukorttiin raamatunlauseen, joka herätteli muistelemaan esikoisemme elämän alkua - ja uuden elämän ihmeellisyyttä. Sama herkkä psalmi sai olla tämäniltainen iltahartautemmekin:



Psalmi 139:

1  Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.

2 Istunpa minä tai nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.

3 Käynpä tai makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.

4 Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.

5 Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.

6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.

7 Minne minä voisin mennä, missä ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?

8 Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.

9 Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,

10 sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.

11 Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",

12 niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.

13 Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.

14 Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.

15 Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taitavasti tehtiin maan syvyyksissä (siellä, mihin ihmisen katse ei yllä).

16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.

17 Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!

18 Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. -Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.

23 Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.

24 Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.

Liitän tähän loppuun vielä rukouksen, jonka löysin Carl Manthey-Zornin kirjasta Täksi päiväksi. Kunpa se voisi olla minun, esikoisemme ja kaikkien meidän rukouksemme päiviemme loppuun asti:

Rakas Herra Jeesus. Minä en voi voittaa syntieni enkä kuoleman voimaa enkä tuomion enkä kadotuksen hirveätä valtaa enkä voi pelastaa itseäni. Tämän kaiken olet sinä, Herra, tehnyt minun puolestani. Sen tähden kiitän sinua sydämestäni. Auta, Herra Jeesus, minua, että katsoisin yksin sinuun ja turvaisin siihen, mitä sinä olet tehnyt puolestani ja minkä pyhä sanasi julistaa minulle. Silloin on sinun vanhurskautesi oleva minun vanhurskauteni, sinun elämäsi minun elämäni, sinun autuutesi minun autuuteni. Herra, sinä ylösnoussut ja elävä Vapahtaja! Sinuun minä turvaudun. Aamen.