Ohikiitävää

     
     Juha Tapio: Ohikiitävää


     "Mitä toivot, että jää
     kun pihan poikki kuljet
     ja jäljet häviää..."

Vanha rakkauteni.


Tulet taas luokseni niin kuin silloin ennen,
kosketat hiljaa, painut sydäntäni vasten,
kerrot, miten paljon yhä rakastat.


Vanha rakkauteni,
vaikka olin jo sinut välillä unohtanut
huoneen hämärään
suurimman kiihkon haihduttua
kun tunnuit jo niin tutulta,
vähän liiankin turvalliselta.


Tulet lähelle ja kosketat rakkaudellasi,
lämmität kylmän sydämeni 
ja näytät, että olet aina pysynyt vierelläni


jo teini-iän kuohuvina vuosina, 
kun huomasin rakastuneeni sinuun
huumaavan kauniisiin sanoihisi,
kiehtoviin tarinoihisi, viisauteesi.
Tiesit, miten päästä lähelleni;
ei kukaan muu tiennyt sellaista,
osannut sanoa juuri niitä sanoja, joita tarvitsin


ja jo ennen kuin sinua tunsinkaan
valkeisiin pitseihin puettuna
sylissä kannettuna
kun nimesi lausuttiin ylleni
jo silloin tulit minua siunaamaan


päivästä päivään
vuodesta toiseen
uskollisesti


läpi lapsuusvuosien, murrosiän, ruuhkavuosien
läpi harmaan arjen ja harmaantumisen 


ja vielä, kun omat käteni 
eivät enää jaksa avata näitä kansia
kun kuulen nuorien äänten lukevan 
ikuisia sanojasi vanhoille korvilleni


ja sittenkin, kun en enää itse ole kuulemassa
kun ruumiini siunataan sanoillasi
odottamaan ylösnousemukseni iloa


Siinäkin
uskollisesti
meille kaikille läsnä


sinä, vanha rakkauteni
uutena ja tuoreena,
elinvoimaisena


rakastamassa minua ja meitä
loppuun asti 
happily ever after
forever and ever
loputtomasti


      *     *     *


"Niin ohikiitävää,
ikävä ja riemu, joka hetken värähtää...
Mitä toivot, että jää..."


Sinä jäät, iankaikkinen Herrani,
sinä ja sanasi, lupauksesi
sinä, joka seisot viimeisenä multien päällä


Silloin
niin kuin tänäänkin 
hiljaisuuden jälkeen
yks kaks yllättäen

 
"Tartut minuun kiinni
kuin tuuli repaleiseen purjeeseen"


ja rakastat minut perille