Valon pisaroita

"Valon pisaroita, vasten pimeää. Meille putoaa valon pisaroita", laulaa Tuure Kilpeläinen rouhealla äänellään. Olen pikku hiljaa alkanut ymmärtää, miten hyvää kaltaiselleni synkistelyyn taipuvaiselle suomalaismielelle tekeekään miettiä oman elämänsä valopilkkuja ja -pisaroita. Jos jää vellomaan katkeruuden, ärtymyksen ja ahdistuksen vesiin, joutuu helposti kokonaan uppeluksiin. Kun jokin nostaa pinnalle, näkee kimmellyksen - ja saa kellua. Näin palkkapäivän kunniaksi tarjoan sinullekin annoksen positiivista itsesuggestiota Outin tapaan:

Olen ihan kokonaan syntinen - ja ihan kokonaan armahdettu.


Olen tärkeä ja arvokas. Jumala halusi luoda minutkin. Elämälläni on merkitys.

Arvoni ihmisenä ei riipu siitä, mitä osaan, miten hyvin onnistun tai kuinka suosittu olen. Jeesus rakastaa minua. Minäkin saan rakastaa minua.

Jumala tekee minulle hyvää ja pitää minusta huolta. Opettelen itsekin tuntemaan, mistä pidän, mikä on minulle tärkeää ja tarpeellista. Käyn lenkillä, kuuntelen musiikkia, tapaan ystäviä, rentoudun ja tunnen: tätä on hyvä olo.

Elämässäni on paljon miellyttäviä asioita. Saan nauttia Jumalan lahjoista.

Kiusaaja toivoo minun murehtivan; Jumala on rakkauden, toivon ja ilon Henki.

Tätä kirjoittaessani mielessäni on ollut yksi hyvin rakas Raamatun kohta, jonka toivon "kelluttavan" sinuakin eteenpäin tällä viikolla:

"Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! -- Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnoitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa." (Fil. 4: 4, 6-8)

Pienessä mielessä

Lapset jaksavat aina yllättää. 

Oma viisivuotiaani rauhoittui nyt illalla nukkumaan sylissäni. Jutusteltiin siinä päivän puuhista ja leikkimisestä, ja siitä, kuinka tykätään toisistamme. Tuli puheeksi sekin, että välillä tulee puolin ja toisin äksyiltyä, ja välillä on pitänyt komentaa. Silti tykätään. Ja koitetaan muistaa pyytää anteeksi, kun ollaan tehty kurjasti. Saadaan anteeksi, ja annetaan anteeksi. Kysäisin sitten, että kukas muu meille antaa aina anteeksi, kun pyydetään. No Jumala, tietysti, vastasi poika, vaikka meissä onkin niin paljon syntiä. Tuli sitten hyvä hetki puhua taas kasteesta, kuinka Jeesus on pessyt meidät synneistä puhtaaksi jo silloin, kun oltiin vauvoja, ja se saadaan muistaa aina, kun ollaan tehty jotain pahaa ja pyydetään sitä anteeksi. Poika totesi, ettei hän kyllä koskaan muista sitä, kun hänet kastettiin. Mutta juu, tietää kyllä, että hänet on kastettu. Yksi valokuvakin siitä on.

Kovasti uskonasiat tuntuivat muutenkin pitkästä aikaa mietityttävän. Sain vastailla kysymyksiin siitä, miksi Jumala loi meidät tänne maapallolle, eikä suoraan taivaaseen, ja miten me sinne taivaaseen oikein päästään. Kysyin, tarkoittaako poika nyt sitä, mistä syystä me päästään taivaaseen, vai ihan sitä, miten sinne mennään. Kuulemma jälkimmäistä. Puhuttiin sitten kuolemasta, kuinka ihmisen näkymätön sielu pääsee Jumalan luokse ja ruumis jää tänne ja hajoaa. Sitten viimeisenä päivänä Jumala kokoaa meidät kokonaisiksi taas, ja saadaan aina olla Jumalan kanssa taivaassa. Siellä me ollaan ihan ehjiä ja terveitä, ei ole enää mitään sairauksia eikä syntiäkään ollenkaan. Pienen pojan logiikalla ajateltuna: kun sitten siellä mennään vierailulle jonkun luokse, joka on kipeänä, niin sitten ei enää itse sairastuta. Eipä siellä enää kukaan sairastu, kun kaikki on pelkkää hyvää.

"Mulla on sulle äiti vielä yksi tosi haastava kysymys", totesi poika, enkä voinut olla hymyilemättä. "Niin, Jumalasta. Tai siis ihmisestä. Miksi se sielu on näkymätön?" Kun äitiparka ei kovin kiinnostavaa vastausta osannut heti muotoilla, kaveri totesi jatkoksi: "Mä nään tänä yönä taas niitä Hotwheels-unia, sellaisesta keltaisesta ja sinisestä autosta. Niillä on niin kiva leikkiä."

Siunatkoon rakas taivaallinen Isämme kaikkia pieniä ja isompia uteliaita mieliä. Antakoon Hän kysymyksiä, ja vastauksia. Jumala on viisaampi kuin kukaan muu, niin kuin totesin tänään lapsellenikin, Hän tietää varmasti senkin, mitä viisas ihminen vain hapuilevasti tavoittelee.

"Pyhitä meidät totuudessa, sinun sanasi on totuus." (Mukailtu Joh. 17:17)

Jes. osa 3

"Katso, kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa, ovat kuin tomuhiukkanen vaa'assa. --

"Keneenkä siis te vertaatte minut, jonka kaltainen minä olisin", sanoo Pyhä. Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois. 

Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä, Israel, puhut: "Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta"? Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy."

Jes. 40: 15, 25-31

Rakkaus

Ihmeellinen on Sinun voimasi ja kärsivällisyytesi, ihmeellinen on Sinun rakkautesi!

"Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä. -- Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus."  
1 Kor. 13: 4-8, 13
 
"Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäviensä edestä." Joh. 15: 13

"Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki. Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa." Korkea veisu / Laulujen laulu 8: 6-7

"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi."  
1 Joh. 4:10

"Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä." 1 Joh. 4:19

Iloa kohti

Joh 15

19. "Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.
20. Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi'. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.
21. Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.
22. Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt heillä ei ole, millä syntiänsä puolustaisivat."

Joh. 16

19. Jeesus huomasi heidän tahtovan kysyä häneltä ja sanoi heille: "Sitäkö te kyselette keskenänne, että minä sanoin: 'Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut'?
20. Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi.
21. Kun vaimo synnyttää, on hänellä murhe, koska hänen hetkensä on tullut; mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, ei hän enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.
22. Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne.
23. Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. 

33. Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman."

Jes. osa 2

"Kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä niinkuin tuuli. Ei ole ketään, joka avukseen huutaa sinun nimeäsi, joka herää pitämään sinusta kiinni" -- (Jes. 64: 6-7)

"Miksi ei ollut ketään, kun minä tulin, miksi ei kukaan vastannut, kun minä huusin? Onko minun käteni liian lyhyt vapahtamaan, olenko minä voimaton auttamaan?" (Jes. 50:2)

"Minä olen suostunut niiden etsittäväksi, jotka eivät minua kysyneet, niiden löydettäväksi, jotka eivät minua etsineet; minä olen sanonut kansalle, joka ei ole otettu minun nimiini: Tässä minä olen, tässä minä olen!" (Jes. 65:1)

"Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niinkuin pilven ja sinun syntisi niinkuin sumun." (Jes. 44:22)

Hebr. 13:14

"Ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme." Hebr. 13:14

Psalmi 8

"Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa, sinun, joka olet asettanut valtasuuruutesi taivaitten ylitse! -- Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal'olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle. -- Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa!"

Psalmi 8: 2, 4-7, 10

Aarre

"Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi." (Matt. 6: 19-21)

Tällä viikolla koetan kaikesta kiireestä huolimatta liittää tänne blogiin joka päivälle oman, puhuttelevan raamatunlauseen. Tämän päivän teksti muistuttaa minua siitä, kuinka sydämeni niin kovin helposti kiinnittyy kaikkeen siihen hyvään, mitä tässä elämässä voi saada ja saavuttaa. Tärkeitä asioita on kuitenkin vain vähän, tai yksi ainoa, niin kuin Jeesus muistuttaa. "Hän tuli köyhäksi, että me hänen köyhyydestään rikastuisimme." Kun Hän uskon kautta asuu sydämessäni ja jakaa Raamatun sanasta loputtomia aarteitaan, olen paljon rikkaampi kuin ymmärränkään.

Joku on joskus sanonut, että uskovalla on kaikki hyvin, kun on sydän taivaassa mutta jalat maassa. Missä sinun sydämesi on?

Rukous tänä iltana

     Rakas Vapahtajani,

     kaiken hyvän keskellä,

     uteliaisuuden ja innon vallatessa mieleni,

     uutta suunnitellessa,

     menneestä hiljalleen irti päästäessä,

     pysy Sinä elämäni tärkeimpänä asiana.

     Anna minun käyttää aikaani hyvin.

     Pidä sanasi mielessäni,

     silmieni edessä ja korvieni kuultavana,

     sydämeeni yhä lujemmin painautuvana.

     Sinulla on iankaikkisen elämän sanat.

     Minullakin on, kun Sinä pysyt luonani.

2011

Vuosi 2011 oli minulle henkilökohtaisesti ehkä rankin kaikista menneistä. Kävin läpi sekä ”tavallisessa” elämässä että uskonelämässäni monia vaikeita vaiheita ja epävarmuutta. Monta kertaa huusin sydämessäni Jumalaa auttamaan, ja monta kertaa Hän näytti todeksi sanansa: ”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.”

Kaiken läpikäymäni kautta olen jotenkin aikaisempaa paremmin varustautunut tulevaan. Nyt tiedän kokemuksestakin, että Jumala on kanssani sekä hyvinä että hankalampina päivinä. Sanoohan Hän: ”En minä sinua hylkää enkä sinua jätä.” Välillä voi kuulostaa siltä, että Jumala on hiljaa. Silloinkin Hän on läsnä, kuuntelee - ja vastaa. Joskus ajattelin, että Jumala olisi vastannut vasta sitten, kun asiat alkavat muuttua. Siihen asti Hän vain kuuntelisi. Viime vuodesta mieleeni jäi elävästi hetki, jolloin ymmärsin, että yksi Jumalan vastauksista voikin olla: ”Minun armossani on sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydeksi heikkoudessa.” Jumala antaa juuri sen, mitä tarvitsen. Hän jos kuka tietää mitä se on. Ei minun tarvitse murehtia! ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.”

Olen samalla myös aikaisempaa vähemmän ”varustautunut”. Useamman kuin kerran viime vuoden aikana sain kuulla ihanat ja samalla herättelevät sanat: Kirkko ei ole kuntosali, vaan sairaala. Itsekin olen vertaillut oman uskoni ”habaa” toisiin uskoviin ja miettinyt, miten saisin harjoiteltua lisää ja voisin suoriutua paremmin. Jumala on kuitenkin halunnut kerran toisensa jälkeen näyttää minulle paikkani. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.” ”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän.” Hänen armonsa mahtuu vain tyhjään uskon käteen. Eikä Jumala kuitenkaan halua jättää ketään synkistelemään ja vellomaan syntisyyden syvyyksissä. Jeesushan on jo kärsinyt syntieni takia. Ei minun enää tarvitse. ”Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.” Näin Jumala saa tehdä työnsä minussakin ja herättää kuolleeseen sydämeeni uutta elämää. Eräänä loppuvuoden sunnuntaina ehtoollisjumalanpalveluksen jälkeen huomasin melkein hihkuvani mielessäni: "Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni." Tämä uusi elämä kypsyttää myös aivan yllättäen ja yrittämättä niitä uskon hedelmiä, joista ympärillä olevat ihmiset voivat nauttia. 

Siunattua uutta vuotta 2012 rakkaan Vapahtajamme turvissa!
”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.”

(Kirjoituksessa käytetyt Raamatun kohdat:

Ps. 50:15

Hebr. 13:5

2 Kor. 12:9

Ps. 23:1

Jaak. 4:6 ja 1 Piet. 5:5

Matt. 9:12, Mark. 2:17, Luuk. 5:31

Hes. 34:16

Jes. 43: 18-19

Gal. 2:20

5 Moos. 33:27)