Lapset jaksavat aina yllättää.
Oma viisivuotiaani rauhoittui nyt illalla nukkumaan sylissäni. Jutusteltiin siinä päivän puuhista ja leikkimisestä, ja siitä, kuinka tykätään toisistamme. Tuli puheeksi sekin, että välillä tulee puolin ja toisin äksyiltyä, ja välillä on pitänyt komentaa. Silti tykätään. Ja koitetaan muistaa pyytää anteeksi, kun ollaan tehty kurjasti. Saadaan anteeksi, ja annetaan anteeksi. Kysäisin sitten, että kukas muu meille antaa aina anteeksi, kun pyydetään. No Jumala, tietysti, vastasi poika, vaikka meissä onkin niin paljon syntiä. Tuli sitten hyvä hetki puhua taas kasteesta, kuinka Jeesus on pessyt meidät synneistä puhtaaksi jo silloin, kun oltiin vauvoja, ja se saadaan muistaa aina, kun ollaan tehty jotain pahaa ja pyydetään sitä anteeksi. Poika totesi, ettei hän kyllä koskaan muista sitä, kun hänet kastettiin. Mutta juu, tietää kyllä, että hänet on kastettu. Yksi valokuvakin siitä on.
Kovasti uskonasiat tuntuivat muutenkin pitkästä aikaa mietityttävän. Sain vastailla kysymyksiin siitä, miksi Jumala loi meidät tänne maapallolle, eikä suoraan taivaaseen, ja miten me sinne taivaaseen oikein päästään. Kysyin, tarkoittaako poika nyt sitä, mistä syystä me päästään taivaaseen, vai ihan sitä, miten sinne mennään. Kuulemma jälkimmäistä. Puhuttiin sitten kuolemasta, kuinka ihmisen näkymätön sielu pääsee Jumalan luokse ja ruumis jää tänne ja hajoaa. Sitten viimeisenä päivänä Jumala kokoaa meidät kokonaisiksi taas, ja saadaan aina olla Jumalan kanssa taivaassa. Siellä me ollaan ihan ehjiä ja terveitä, ei ole enää mitään sairauksia eikä syntiäkään ollenkaan. Pienen pojan logiikalla ajateltuna: kun sitten siellä mennään vierailulle jonkun luokse, joka on kipeänä, niin sitten ei enää itse sairastuta. Eipä siellä enää kukaan sairastu, kun kaikki on pelkkää hyvää.
"Mulla on sulle äiti vielä yksi tosi haastava kysymys", totesi poika, enkä voinut olla hymyilemättä. "Niin, Jumalasta. Tai siis ihmisestä. Miksi se sielu on näkymätön?" Kun äitiparka ei kovin kiinnostavaa vastausta osannut heti muotoilla, kaveri totesi jatkoksi: "Mä nään tänä yönä taas niitä Hotwheels-unia, sellaisesta keltaisesta ja sinisestä autosta. Niillä on niin kiva leikkiä."
Siunatkoon rakas taivaallinen Isämme kaikkia pieniä ja isompia uteliaita mieliä. Antakoon Hän kysymyksiä, ja vastauksia. Jumala on viisaampi kuin kukaan muu, niin kuin totesin tänään lapsellenikin, Hän tietää varmasti senkin, mitä viisas ihminen vain hapuilevasti tavoittelee.
"Pyhitä meidät totuudessa, sinun sanasi on totuus." (Mukailtu Joh. 17:17)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti