"Valon pisaroita, vasten pimeää. Meille putoaa valon pisaroita", laulaa Tuure Kilpeläinen rouhealla äänellään. Olen pikku hiljaa alkanut ymmärtää, miten hyvää kaltaiselleni synkistelyyn taipuvaiselle suomalaismielelle tekeekään miettiä oman elämänsä valopilkkuja ja -pisaroita. Jos jää vellomaan katkeruuden, ärtymyksen ja ahdistuksen vesiin, joutuu helposti kokonaan uppeluksiin. Kun jokin nostaa pinnalle, näkee kimmellyksen - ja saa kellua. Näin palkkapäivän kunniaksi tarjoan sinullekin annoksen positiivista itsesuggestiota Outin tapaan:
Olen ihan kokonaan syntinen - ja ihan kokonaan armahdettu.
Olen tärkeä ja arvokas. Jumala halusi luoda minutkin. Elämälläni on merkitys.
Arvoni ihmisenä ei riipu siitä, mitä osaan, miten hyvin onnistun tai kuinka suosittu olen. Jeesus rakastaa minua. Minäkin saan rakastaa minua.
Jumala tekee minulle hyvää ja pitää minusta huolta. Opettelen itsekin tuntemaan, mistä pidän, mikä on minulle tärkeää ja tarpeellista. Käyn lenkillä, kuuntelen musiikkia, tapaan ystäviä, rentoudun ja tunnen: tätä on hyvä olo.
Elämässäni on paljon miellyttäviä asioita. Saan nauttia Jumalan lahjoista.
Kiusaaja toivoo minun murehtivan; Jumala on rakkauden, toivon ja ilon Henki.
Tätä kirjoittaessani mielessäni on ollut yksi hyvin rakas Raamatun kohta, jonka toivon "kelluttavan" sinuakin eteenpäin tällä viikolla:
"Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! -- Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnoitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa." (Fil. 4: 4, 6-8)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti