Katse

                      Herra, armahda minua!

                                  Katso, Jeesus, minun puoleeni
                                  sinun laupeutesi silmillä,
                                  rakastavalla ja myötätuntoisella katseellasi,
                                  minuun, joka olen niin paljon rikkonut 
                                  sinua vastaan.

                      Kristus, armahda minua!

                                  Katso minuun, niin kuin sinä katsoit
                                  Pietariin, kun hän oli kieltänyt sinut,
                                  niin kuin sinä katsoit syntiseen naiseen 
                                  fariseuksen kodissa
                                  ja ryöväriin ristinpuussa,
                                  ei enää vihasi hehkussa
                                  vaan säälivässä rakkaudessasi.
                                  
                                  Minä en ole pitänyt katsettani vain sinussa,
                                  enkä ole rakastanut sinua yli kaiken.
                                  Katso sinä minuun,
                                  rakasta sinä minua.
                                  Sinun rakkautesi peittää
                                  syntieni paljouden.

                      Herra, armahda minua.



Tässä rukouksessa on osia itselleni hyvin rakkaasta synnintunnustuksesta, jonka voit lukea kokonaan esimerkiksi täältä. Rukous sai vaikutteita myös eilisestä seurakuntamme nuorten aikuisten illasta, jossa puhuttiin tunteista. Ainakin minulle oli uusi asia, että evankeliumeissa kuvataan Jeesuksen tunteista kaikkein useimmin säälivää myötätuntoa meitä heikkoja ja särkyneitä kohtaan.

Äidin rukous

    Kiitos Jeesus ruuasta.

    Kiitos tiskeistä.
    Ne kertovat siitä, että meillä on astioita - ja ruokaa.

    Kiitos pyykkipinoista.
    Ne kertovat siitä, että meillä on vaatteita - ja pesukone.

    Kiitos metelistä ja sotkusta.
    Ne kertovat siitä, että meillä on lapsia - ja elämää 
    ympärillämme.

    Kiitos kyynelistä ja väsymyksestä.
    Ne kertovat siitä, että meillä on tunteet - että olemme 
    ihmisiä.

    Kiitos, että näytät, etten ole osannut kiittää kaikesta.
    Se kertoo siitä, että tarvitsen Sinua.

                                                                      Kiitos sanastasi.
                                                                      Se kertoo siitä, miten paljon rakastat meitä heikkoja ihmisiä 
                                                                      ja kuinka ihanasti pidät meistä huolta joka päivä.

Kaiken Häneltä saan

"Siunaa, Jeesus, ruokamme,

ole aina luonamme.

Auta mua muistamaan,

että sulta kaiken saan.

Aamen."

Näin meillä on ollut lapsesta asti tapana rukoilla ennen ruokailua. Tänään jäin taas miettimään tuota paljonpuhuvaa sanaa "kaiken". Mikään ei tule tyhjästä, ja toisaalta kaikki, mitä saadaan, on Jumalalta. Ihan kaikki. Ilot ja surutkin Hän "annostelee" juuri meille sopivasti.

Muistan, kun rippikoulussa makoiltiin auringonpaisteessa leirikeskuksen pihan penkeillä ja opeteltiin ulkoa ensimmäisen uskonkappaleen selitystä. "Minä uskon, että Jumala on luonut minut ja kaikki olennot, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit, ja että Hän ne vielä voimassa pitää. Hän antaa myös vaatteet ja jalkineet, ruuan ja juoman, kodin ja konnun, puolison ja lapset, pellon, karjan ja kaiken omaisuuden. -- Tästä kaikesta minun tulee Häntä kiittää ja ylistää, Häntä palvella ja olla Hänelle kuuliainen. Tämä on varmasti totta." Itselle oli silloin tärkeintä, että oppi luettelemaan kaiken oikeassa järjestyksessä: ruumiin ja sielun, silmät ja korvat, ruuan ja juoman, kodin ja konnun. Vasta paljon myöhemmin Lutherin Isoa katekismusta lukiessani sain todellisen ahaa-elämyksen. Luojamme töitä muistellessa pääpointtina ei ole se, että Jumala on antanut minulle sitä ja tätä ja tuota. Eihän Hän kaikille edes anna toimivia aisteja tai ruumiinjäseniä, puolisoa tai lapsia eikä varsinkaan nykyään peltoa ja karjaa. Vitsailimmekin joskus puolitosissamme, että eikös tätä selitystä pitäisi päivittää: "Hän antaa myös auton ja kännykän, nettiliittymän ja pankkikortin." Kyse ei olekaan siitä, mitä kaikkea Luoja antaa minulle, vaan siitä, että juuri Hän (eikä kukaan muu!) antaa ne.

"Näin me voimme tästä uskonkohdasta oppia, ettei kukaan meistä ole voinut aikaansaada elämäänsä: kaikkea sitä, mitä äsken lueteltiin ja mitä siihen mahdollisesti lisätään. Me emme myöskään itse pysty sitä ylläpitämään, olipa se miten pientä ja vähäpätöistä tahansa. Kaikki tämä sisältyy sanaan "Luoja", kuvaa Luther Isossa katekismuksessa. Hän lisää myös: "Jos me siis uskoisimme tämän uskonkohdan, meidän kaikkien pitäisi nöyrtyä ja kauhistua. Teemmehän me joka päivä syntiä silmillämme, korvillamme, käsillämme, ruumiillamme, sielullamme, rahallamme ja omaisuudellamme, kaikella mitä meillä on. -- Meidän on sen vuoksi joka päivä harjoiteltava tämän uskomista, painettava tämä uskonkohta mieleemme ja muisteltava sitä aina, mitä sitten eteemme tuleekin. Niin on tehtävä silloin, kun hyvä onni kohtaa, ja myös silloin, kun pelastumme hädästä ja vaarasta. Jumalahan sen kaiken antaa ja tekee, jotta siitä huomaisimme ja ymmärtäisimme hänen isänsydämensä ja ylenpalttisen rakkautensa meitä kohtaan. Kun sen huomaamme, sydämemme lämpenee ja syttyy kiitollisuuteen. Alamme käyttää kaikkia näitä hyviä lahjoja siten, että Jumala saa niistä kunnian ja kiitoksen." 

Jäädään Lutherin tavoin aina näidenkin uskonasioiden oppilaiksi ja ihmetellen kiittämään rakasta Isäämme hellästä huolenpidostaan.

Koko uskontunnustuksen selityksineen voit lukea Vähästä katekismuksesta esimerkiksi täältä ja Isosta katekismuksesta täältä.

Vastauksia

Sain viettää eilen rentoa kesäpäivää ystäväni seurassa. Juttelimme, itkimme, nauroimme, luimme, rukoilimme, herkuttelimme. Sain vastauksia moniin kysymyksiini, sain uusia näkökulmia ja kevennystä uskon ja arjen huoliin, sain Sanan valossa iloita kaikesta siitä hyvästä, mitä taivaallinen Isämme antaa. Miten ihanaa on, että meitä kantaa rakastava Jumala, ja miten ihanaa on myös se, että voimme sitä samaa rakkautta olla jakamassa ja vastaanottamassa toisten ihmisten kanssa ja kautta!

Blogini lukijana tiedätkin, että yksi rakkauteni ovat hengelliset laulut. Niillä on ollut suuri merkitys arkipäivän uskonelämässäni, ne ovat pitäneet Jeesusta mielessäni arjen kiireissäkin, ne ovat antaneet sanoja, vastauksia ja iloa monenlaisissa tilanteissa ja virittäneet rukousta silloinkin, kun omat sanat ovat loppuneet. Eri hetkiin sopivat erilaiset laulut. Eilen illalla armosta iloiten ja kuitenkin monenlaisesta kaipauksesta itkien mielessäni alkoi soida laulu, jonka sanat muistuttivat myös siitä, millä ystäväni oli minua aikaisemmin päivällä lohduttanut. Kun synti ja syyllisyys ja kaikenlainen ikävä painaa, voin muistella Jeesusta Getsemanen puutarhassa. Siellä Hän kärsi suunnatonta tuskaa, vapisi ja hikoili verta koko ihmiskunnan syntien tähden. Mikä Hänet sieltä sai nousemaan ja kulkemaan koko raskaan matkan Golgatalle asti? Hänen silmiensä edessä olivat juuri nekin synnit ja ahdistukset, jotka minua painavat. Juuri ne saivat Hänet suorittamaan työnsä loppuun. Hän halusi säästää minut siltä tuskalta, koska rakastaa minua niin paljon. Missä muualla voisimme kohdata yhtä ääretöntä rakkautta kuin Vapahtajamme luona? 

Oi, meitä Jeesus kallis rakastaako?

Sen saat sä tietää tähdeltä, mi loi
jo muinoin tuikettansa tallin seimeen,
kun lapsi majahan ei päästä voi.

Mit' on hän tehnyt meidän hyväksemme?
Egypti, Jerusalem, Nasaret
ja Juudan vuoret, Galilean laaksot
Ja Kidron antaa selvät vastaukset.

Betania ja Kapernaum ja Kaana -
myös heiltä saman vastauksen saa,
ja laineet Tiberian hiljaa kuiskaa:
Oi, kuinka syntistä hän rakastaa!

Näin myös ne vastaa, jotka avun saivat:
Mies kuninkaan ja tytär Jairuksen
Ja sairaan tytön äiti Kaananista,
mi saapui Herran luokse rientäen.

Niin vastaa myöskin Samarian nainen
ja Nainin leski ruumissaatostaan
ja nainen luona Simonin, kun siellä
hän pyyhki pyhät jalat hiuksillaan.

Niin myöskin vastaa tiellä Bartimeus,
mies Betesdankin samoin haastaa voi
ja kaikki kuurot, mykät, rammat, raukat
ne, joita toiset kantain sinne toi.

Niin vastaa äidit, jotka silloin tohti
luo rakkaan Herran käydä lapsineen,
he että pyhäin kätten koskemalla
vois siunauksen saada pienilleen.

He kuinka vastaavat? - Ah, näin he vastaa:
Oi, kuinka syntistä hän rakastaa!
Hän kaikkialla armahtaa ja auttaa
ja tuskaa, hätää hiljaa huojentaa.

Ja Getsemane, pyhä, kallis paikka
voi puolestansa myöskin vastata.
Sen yrttitarhaan Jeesus siirtyi illoin,
kun päivin ensin auttoi kaikkia.

Hän puhui siellä Jumalansa kanssa,
Isänsä, jonka luota lähti hän.
Ja siellä sai hän synnit kantaaksensa
ja tyhjentääkseen maljan hirveän.

Niin vastaa Öljymäki, yrttitarha -
sen ruohon verihiki kostutti -
Ja Golgata, kun siellä ristinpuussa
Hän yksin kaikkein tähden taisteli.

Ne kuinka vastaa? Kuule kuiskausta,
taas muistot pyhät puhua kun saa:
Miss' on niin ääretöntä laupeutta,
ja ken voi niinkuin Jeesus rakastaa!
 
San. Lina Sandell 1881
Säv. Theodor Söderberg 1881


P.S. Kiitos vielä Pami avusta laulun sanojen kanssa!

Pientä uutta

Lisäsin blogini oikeanpuoleiseen sarakkeeseen kohdan "Tunnisteet". Siinä näkyvät blogitekstieni keskeisimmät teemat, sitä isommalla tekstillä, mitä useammin olen aiheesta kirjoittanut. 

Tunnisteiden eli "hakusanojen" valinta ei ole mitenkään yksiselitteisen helppoa. Toivottavasti ne kuitenkin auttavat sinua löytämään tekstejä, jotka aiheensa puolesta kiinnostavat sinua juuri tällä hetkellä. Periaatteessa jokaisen tekstini kohdalla voisi olla tunnisteina Jeesus, usko ja armo (toivottavasti näin!), koska ne ovat kristinuskon kaikkein keskeisimmät asiat. Näillä tunnisteilla olen merkinnyt ne tekstit, jossa Vapahtajamme, Häneen uskominen ja aivan ilmaiseksi saatava syntien anteeksiantamus korostuvat erityisesti. Samalla periaatteella olen merkinnyt myös kolmiyhteisen Jumalamme eri persoonia (Luoja eli Isä, Jeesus eli Poika ja Pyhä Henki) painottavat tekstit. Luterilaisena kirjoitan usein myös ihanista armonvälineistä, eli Raamatun sanasta, kasteesta ja Herran pyhästä ehtoollisesta, joiden kautta Jumala jakaa armoaan. Myös ahdistukset ja lohdutus/toivo sekä mm. rukous ovat tähän mennessä olleet tekstieni vakiaiheita. Oikeastaan tunnisteet auttavat myös minua pitämään blogitekstini tasapainossa ja näkemään, jos jokin tietty aihe liian kovasti korostuu.

Toivon sinulle jatkossakin ajatuksiaherättäviä ja lohdullisia hetkiä näiden blogitekstien parissa. Tehköön Jumala rakastavaa työtään meissä Sanansa kautta.

Siunattua kesää!

Laulu

       Kuka etsii totuutta,

       kuka uskoa janoaa?

       Kenen sydän loistaa valoa,

       kuka rakkautta rakastaa?

       Katso, 

       vain pelkkää pimeää

       on meissä ilman Sinua,

       vaan Sinussa

       meillä on kaikki!

       Vain tyhjä sydän, tyhjät kädet,

       ei mitään annettavaa minulla,

       vaan juuri siinä

       on tilaa Sinulle!

Rakkaus

Viime päivinä oma syntisyyteni on tuntunut kovin raskaalta ja armo kovin kaukaiselta. Vähän kuin rämpisin loputtomalla suolla, jonka joka mättäällä uppoan saappaanvartta myöten synteihini. Tämä on ollut aika hämmentävää, koska olen viime päivinä saanut kuulla aivan mahtavaa opetusta Jumalan käsittämättömän suuresta armosta. Tiedän, että se peittää minunkin ihan jokaisen syntini, vaikka ei aina siltä tuntuisikaan.

Aralla mielellä sytytin tuohuksen ja katselin itselleni hyvin tärkeää taulua, johon on kirjoitettu korinttolaiskirjeen kuvaus rakkaudesta. 

"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä." Miten heikko olenkaan rakastamaan, miten nopeasti kärsivällisyyteni loppuu ja lempeyteni on vain pintaa. "Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa." Miten paljon rikonkaan lähimmäisiäni ja Jumalaa vastaan joka päivä. 

Käänsin katseeni pieneen krusifiksiin, jonka olen ripustanut taulun sivustalle muistuttamaan siitä, että Jeesus on todellinen Rakkaus. 

"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä." Jeesus oli kärsivällinen ja lempeä minunkin puolestani. Hän ei koskaan kadehtinut eikä ylpeillyt, ei tehnyt mitään väärää. Hän ei ajatellut itseään ja omaa etuaan, vaan kärsi ja kuoli toisten syntien puolesta. Hän ei katkeroitunut ihmisten julmuuden tähden eikä muistele minunkaan pahoja tekojani, vaan antaa ne anteeksi. Hän on tehnyt kaiken minun puolestani. Eikä tämä Rakkaus koskaan katoa. 

Siinä hiljaisessa hetkessä, todelliseen Rakkauteen katsoen, rukoukseni muuttui katumuksesta kiitokseksi.

"Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus." (1 Kor. 13: 13)

Leirituliaisia

Ristinmerkin viisi sormea

Jeesuksen viisi haavaa

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

peittävät syntiset ajatukseni, tunteeni ja tekoni

Minä Kristukseen puettuna

Kristus minussa

Elän!

Krusifiksi

ei jätä Kristusta ristille kärsimään

vaan siinä näen Hänen rakkautensa

suurimmillaan

Kumarran ehtoollisella

leivässä ja viinissä

todellisesti läsnä olevalle

Herralleni

Siunaavien käsien alle

on hyvä jäädä elämään

Voima

Rakas Jumalamme, Isä ja Poika ja Pyhä Henki,
anna meidän aina muistaa, että Sinun sanassasi on voima.

Siinä on voimaa, vaikka sitä olisikin vaikea uskoa.
Siinä on voimaa, vaikka kuinka monet väittäisivätkin sitä vastaan.
Siinä on voimaa, vaikka koko maailma sitä pilkkaisi.

Siinä on voimaa, joka painaa ylpeimmätkin maahan.
Siinä on voimaa, joka nostaa kaikkein syvimmällekin vajonneen ylös.
Siinä on voimaa, joka herättää kuolleenkin uskon ylistämään elävää Jumalaa.

Sinun sanassasi on voimaa, joka kääntää kaikki ihmisen ajatukset nurinniskoin
ja vie helvetin esikartanoista taivaan iankaikkiseen iloon!