perjantai 20. heinäkuuta 2012

Vastauksia

Sain viettää eilen rentoa kesäpäivää ystäväni seurassa. Juttelimme, itkimme, nauroimme, luimme, rukoilimme, herkuttelimme. Sain vastauksia moniin kysymyksiini, sain uusia näkökulmia ja kevennystä uskon ja arjen huoliin, sain Sanan valossa iloita kaikesta siitä hyvästä, mitä taivaallinen Isämme antaa. Miten ihanaa on, että meitä kantaa rakastava Jumala, ja miten ihanaa on myös se, että voimme sitä samaa rakkautta olla jakamassa ja vastaanottamassa toisten ihmisten kanssa ja kautta!

Blogini lukijana tiedätkin, että yksi rakkauteni ovat hengelliset laulut. Niillä on ollut suuri merkitys arkipäivän uskonelämässäni, ne ovat pitäneet Jeesusta mielessäni arjen kiireissäkin, ne ovat antaneet sanoja, vastauksia ja iloa monenlaisissa tilanteissa ja virittäneet rukousta silloinkin, kun omat sanat ovat loppuneet. Eri hetkiin sopivat erilaiset laulut. Eilen illalla armosta iloiten ja kuitenkin monenlaisesta kaipauksesta itkien mielessäni alkoi soida laulu, jonka sanat muistuttivat myös siitä, millä ystäväni oli minua aikaisemmin päivällä lohduttanut. Kun synti ja syyllisyys ja kaikenlainen ikävä painaa, voin muistella Jeesusta Getsemanen puutarhassa. Siellä Hän kärsi suunnatonta tuskaa, vapisi ja hikoili verta koko ihmiskunnan syntien tähden. Mikä Hänet sieltä sai nousemaan ja kulkemaan koko raskaan matkan Golgatalle asti? Hänen silmiensä edessä olivat juuri nekin synnit ja ahdistukset, jotka minua painavat. Juuri ne saivat Hänet suorittamaan työnsä loppuun. Hän halusi säästää minut siltä tuskalta, koska rakastaa minua niin paljon. Missä muualla voisimme kohdata yhtä ääretöntä rakkautta kuin Vapahtajamme luona? 

Oi, meitä Jeesus kallis rakastaako?
Sen saat sä tietää tähdeltä, mi loi
jo muinoin tuikettansa tallin seimeen,
kun lapsi majahan ei päästä voi.

Mit' on hän tehnyt meidän hyväksemme?

Egypti, Jerusalem, Nasaret
ja Juudan vuoret, Galilean laaksot
Ja Kidron antaa selvät vastaukset.

Betania ja Kapernaum ja Kaana -

myös heiltä saman vastauksen saa,
ja laineet Tiberian hiljaa kuiskaa:
Oi, kuinka syntistä hän rakastaa!

Näin myös ne vastaa, jotka avun saivat:

Mies kuninkaan ja tytär Jairuksen
Ja sairaan tytön äiti Kaananista,
mi saapui Herran luokse rientäen.

Niin vastaa myöskin Samarian nainen

ja Nainin leski ruumissaatostaan
ja nainen luona Simonin, kun siellä
hän pyyhki pyhät jalat hiuksillaan.

Niin myöskin vastaa tiellä Bartimeus,

mies Betesdankin samoin haastaa voi
ja kaikki kuurot, mykät, rammat, raukat
ne, joita toiset kantain sinne toi.

Niin vastaa äidit, jotka silloin tohti

luo rakkaan Herran käydä lapsineen,
he että pyhäin kätten koskemalla
vois siunauksen saada pienilleen.

He kuinka vastaavat? - Ah, näin he vastaa:

Oi, kuinka syntistä hän rakastaa!
Hän kaikkialla armahtaa ja auttaa
ja tuskaa, hätää hiljaa huojentaa.

Ja Getsemane, pyhä, kallis paikka

voi puolestansa myöskin vastata.
Sen yrttitarhaan Jeesus siirtyi illoin,
kun päivin ensin auttoi kaikkia.

Hän puhui siellä Jumalansa kanssa,

Isänsä, jonka luota lähti hän.
Ja siellä sai hän synnit kantaaksensa
ja tyhjentääkseen maljan hirveän.

Niin vastaa Öljymäki, yrttitarha -

sen ruohon verihiki kostutti -
Ja Golgata, kun siellä ristinpuussa
Hän yksin kaikkein tähden taisteli.

Ne kuinka vastaa? Kuule kuiskausta,

taas muistot pyhät puhua kun saa:
Miss' on niin ääretöntä laupeutta,
ja ken voi niinkuin Jeesus rakastaa!

 
San. Lina Sandell 1881
Säv. Theodor Söderberg 1881


P.S. Kiitos vielä Pami avusta laulun sanojen kanssa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti