Kaiken Häneltä saan

"Siunaa, Jeesus, ruokamme,

ole aina luonamme.

Auta mua muistamaan,

että sulta kaiken saan.

Aamen."

Näin meillä on ollut lapsesta asti tapana rukoilla ennen ruokailua. Tänään jäin taas miettimään tuota paljonpuhuvaa sanaa "kaiken". Mikään ei tule tyhjästä, ja toisaalta kaikki, mitä saadaan, on Jumalalta. Ihan kaikki. Ilot ja surutkin Hän "annostelee" juuri meille sopivasti.

Muistan, kun rippikoulussa makoiltiin auringonpaisteessa leirikeskuksen pihan penkeillä ja opeteltiin ulkoa ensimmäisen uskonkappaleen selitystä. "Minä uskon, että Jumala on luonut minut ja kaikki olennot, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit, ja että Hän ne vielä voimassa pitää. Hän antaa myös vaatteet ja jalkineet, ruuan ja juoman, kodin ja konnun, puolison ja lapset, pellon, karjan ja kaiken omaisuuden. -- Tästä kaikesta minun tulee Häntä kiittää ja ylistää, Häntä palvella ja olla Hänelle kuuliainen. Tämä on varmasti totta." Itselle oli silloin tärkeintä, että oppi luettelemaan kaiken oikeassa järjestyksessä: ruumiin ja sielun, silmät ja korvat, ruuan ja juoman, kodin ja konnun. Vasta paljon myöhemmin Lutherin Isoa katekismusta lukiessani sain todellisen ahaa-elämyksen. Luojamme töitä muistellessa pääpointtina ei ole se, että Jumala on antanut minulle sitä ja tätä ja tuota. Eihän Hän kaikille edes anna toimivia aisteja tai ruumiinjäseniä, puolisoa tai lapsia eikä varsinkaan nykyään peltoa ja karjaa. Vitsailimmekin joskus puolitosissamme, että eikös tätä selitystä pitäisi päivittää: "Hän antaa myös auton ja kännykän, nettiliittymän ja pankkikortin." Kyse ei olekaan siitä, mitä kaikkea Luoja antaa minulle, vaan siitä, että juuri Hän (eikä kukaan muu!) antaa ne.

"Näin me voimme tästä uskonkohdasta oppia, ettei kukaan meistä ole voinut aikaansaada elämäänsä: kaikkea sitä, mitä äsken lueteltiin ja mitä siihen mahdollisesti lisätään. Me emme myöskään itse pysty sitä ylläpitämään, olipa se miten pientä ja vähäpätöistä tahansa. Kaikki tämä sisältyy sanaan "Luoja", kuvaa Luther Isossa katekismuksessa. Hän lisää myös: "Jos me siis uskoisimme tämän uskonkohdan, meidän kaikkien pitäisi nöyrtyä ja kauhistua. Teemmehän me joka päivä syntiä silmillämme, korvillamme, käsillämme, ruumiillamme, sielullamme, rahallamme ja omaisuudellamme, kaikella mitä meillä on. -- Meidän on sen vuoksi joka päivä harjoiteltava tämän uskomista, painettava tämä uskonkohta mieleemme ja muisteltava sitä aina, mitä sitten eteemme tuleekin. Niin on tehtävä silloin, kun hyvä onni kohtaa, ja myös silloin, kun pelastumme hädästä ja vaarasta. Jumalahan sen kaiken antaa ja tekee, jotta siitä huomaisimme ja ymmärtäisimme hänen isänsydämensä ja ylenpalttisen rakkautensa meitä kohtaan. Kun sen huomaamme, sydämemme lämpenee ja syttyy kiitollisuuteen. Alamme käyttää kaikkia näitä hyviä lahjoja siten, että Jumala saa niistä kunnian ja kiitoksen." 

Jäädään Lutherin tavoin aina näidenkin uskonasioiden oppilaiksi ja ihmetellen kiittämään rakasta Isäämme hellästä huolenpidostaan.

Koko uskontunnustuksen selityksineen voit lukea Vähästä katekismuksesta esimerkiksi täältä ja Isosta katekismuksesta täältä.