Hyvä voittaa

Olen jo pitkään pyöritellyt mielessäni (ja blogin luonnosteksteissä) jutturaakiletta toivosta. Toivo on alkanut omassa elämässä tulla yhdeksi sananmukaisesti kantavaksi teemaksi, ja nyt olen päässyt tekemään sen parissa myös palkkatyötä. Autamme erilaisissa pulmallisissa tilanteissa olevia lapsia ja perheitä. Työkaverini sanoin yksi tärkeimmistä tehtävistämme on tuoda ja pitää yllä toivoa. "Nyt on hankalaa, mutta yhdessä pääsemme kyllä tästä eteenpäin." Tuomme toivoa siihen, että hyvä lopulta voittaa hankaluudetkin.

Kristittynä toivo merkitsee minulle juuri tätä. Hyvä aivan varmasti lopulta voittaa. Se on melko paradoksaalisesti katsomista siihen, mikä ei vielä näy, mutta mikä on silti varmaa. "Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." (Hebr. 11: 1) 

Ja hyvä aivan varmasti voittaa! Usein maailma yrittää antaa täystyrmäyksen tällaiselle toivolle. "Sen kun näkisi! Enkä usko, ennen kuin näen! Ei elämässä ole varmaa kuin vain verot ja kuolema." Näemme elämässä, toiset työelämässäkin, niin paljon pahaa. Sitä on ihmisten teoissa, ihmisten välisissä suhteissa, ihmisissä itsessään. Keskustelin juuri tänään mielentilatutkimustenkin parissa työskennelleen tuttuni kanssa pahuudesta. Joskus ihmisten teot tuntuvat niin pahoilta, että on vaikea uskoa kenenkään ihmisen pystyvän sellaiseen. Kysellään, missä Jumala oli, kun Hän salli kaiken tapahtua. Vastuu ihmisjärjen ylittävästäkin pahuudesta haluttaisiin sysätä leveämpiä harteita painamaan. Eikä ihmisiä hämmennä vain toisten pahuus. Omakin omatunto voi käydä päälle pahemmin kuin yleinen syyttäjä. "Kuka pelastaisi minut tästä kuoleman ruumiista?" parahti Paavalikin syntiensä painon alla. Siksi onkin niin "uskomattoman" hienoa, minkälaisen toivon Jumala antaa!

Joh. 16: 19 Jeesus huomasi heidän tahtovan kysyä häneltä ja sanoi heille: "Sitäkö te kyselette keskenänne, että minä sanoin: 'Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut'?

20 Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi.

21 Kun vaimo synnyttää, on hänellä murhe, koska hänen hetkensä on tullut; mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, ei hän enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.

22 Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne.

23 Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni."

Usein toivoon liitetään ajatus tuonpuoleisesta ja siitä, että taivaassa ei ole enää mitään pahaa eikä surullista, ei syntiä eikä huonoa omaatuntoa kuormittamassa mieltä. Eikä olekaan. Kristillinen toivo ei kuitenkaan ole vain ajatus siitä, että sitten kerran kaikki on paremmin. Hyvä nimittäin on jo voittanut! Jumala rakastaa tätä syntien jäytämää maailmaa niin paljon, että Hän tuo toivon jo tähän hetkeen. Aina, kun Jeesus nostaa syntisen epätoivon suosta ja antaa elävän toivon, hyvä voittaa. Aina, kun joku saa kristillisen kasteen lohdutuksekseen, hyvä voittaa. Aina, kun Raamatun sana saa herättää ja helliä, hyvä voittaa. Aina, kun saamme ehtoollisessa vastaanottaa rakkaan Vapahtajamme ruumiin ja veren leivässä ja viinissä ja saamme syntimme anteeksi, hyvä voittaa. Aina, kun Jumala synnyttää uskoa ja tekee työtään meissä armonvälineiden kautta, hyvä voittaa. Meillä on AINA toivoa.

Se, minkä Jeesus lupaa, on varmaa. "Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." (Joh. 16: 33)

Toiveikkaana, 
 Outi

"Kuka pitää halpana pienten alkujen päivän?" Sak. 4: 10