perjantai 29. maaliskuuta 2013
Suurinta on rakkaus
Oi, niin suurta rakkautta sulta, Herra Jeesus, sain!
Ristin vaivat, tuskat kärsit, kuollen myös mun puolestain.
Meitä auttaaksesi saavuit rikkaudesta köyhyyteen,
taivaisesta kunniasta luokse suvun langenneen.
Minun tähteni sä kärsit kaiken, Jeesus rakkahin,
etten jäisi hyljätyksi, vaan sun luokses pääsisin.
Voittaaksesi kuolemani kärsit tuskat kuoleman.
Tien teit mulle, niin myös muille, luokses riemuun taivahan.
Näin sä itse olet aina ainut armon perustus.
Kun sä itse rakennatkin, syntyy vahva rakennus.
Johdatat mua, Jeesus, jälleen sinuun yksin uskomaan.
Yksin armoos turvallisna toivoni taas panna saan.
Suo mun ylistää ja kiittää, siitä uskallusta saan,
uskossa ja rakkaudessa askeleissas astumaan.
Kun suot kasvaa armos alla, hetken huolet unhotan.
Kuolon voitit, niin myös mulle autuaan suot kuoleman.
San. Lina Sandell-Berg
Säv. Ludvig van Beethoven
Tätä Siionin kanteleen laulua laulaessa nousevat aina kyyneleet silmiini. "Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäviensä edestä." (Joh. 15: 13) Miten suurta on Jumalan Pojan rakkaus!
Siunattua pitkäperjantaita ja ilon täyttämää pääsiäistä,
toivoo Outi
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
Elämän leipää ja vettä
Saarna: Mistä ihminen voi elää
Kuuntelin ylläolevaa saarnaa äsken netin kautta, ja tunsin oloni monin tavoin haikeaksi. Olen ollut tämän viikon opiskelupaikkakunnallani, ja kovin mielelläni olisin jakanut kuunteluhetken mieheni ja poikieni kanssa. En ole kehdannut ehdottaa, että rukoilisimme iltarukousta Skypen kautta jutellessamme, joten yhteisestä hetkestä Isän edessä on jo monta päivää. Toisaalta olen lapsesta asti kuullut saarnan pitäneen pastorin opetusta kirkkomme leirikeskuksessa, ja tutussa paikassa nauhoitettu tuttu ääni toi mieleen muistoja lapsuudesta, tunnelmallisista iltahartauksista ja yhteisyyden kokemuksesta toisten uskovien kanssa. Tunsin ihmeellistä rauhaa, kun kaikenlaisten yhteiskunnassa mylläävien muutospaineiden keskellä sain hetkeksi palata lapsuuteni rauhalliseen kesäiltaan. Miten siunattu olenkaan, mietin, kun olen saanut jo pienestä asti kuulla näin väkevää ja lohduttavaa Jumalan sanan saarnaa taitavan sanankäyttäjän kautta. Miten siunattuja olemmekaan, kun Jumala antaa sanansa yhä kaikua! Miten siunattuja olemme, kun Sana vaikuttaa! Samalla itkin sitä, miten harvoin olen osannut antaa arvoa saarnoille ja mahdollisuudelle käyttää Jumalan sanaa. Se on kuitenkin sitä Elämän leipää, josta minäkin elän.
Toivottavasti saarna haastaa sinutkin ajattelemaan Sanan merkitystä ja antaa Jumalan rakkauden lämmittää sydämesi rakastamaan Sanaa yli kaiken muun.
Siunattua onnellisuuden päivän iltaa,
toivoo Outi
Kuuntelin ylläolevaa saarnaa äsken netin kautta, ja tunsin oloni monin tavoin haikeaksi. Olen ollut tämän viikon opiskelupaikkakunnallani, ja kovin mielelläni olisin jakanut kuunteluhetken mieheni ja poikieni kanssa. En ole kehdannut ehdottaa, että rukoilisimme iltarukousta Skypen kautta jutellessamme, joten yhteisestä hetkestä Isän edessä on jo monta päivää. Toisaalta olen lapsesta asti kuullut saarnan pitäneen pastorin opetusta kirkkomme leirikeskuksessa, ja tutussa paikassa nauhoitettu tuttu ääni toi mieleen muistoja lapsuudesta, tunnelmallisista iltahartauksista ja yhteisyyden kokemuksesta toisten uskovien kanssa. Tunsin ihmeellistä rauhaa, kun kaikenlaisten yhteiskunnassa mylläävien muutospaineiden keskellä sain hetkeksi palata lapsuuteni rauhalliseen kesäiltaan. Miten siunattu olenkaan, mietin, kun olen saanut jo pienestä asti kuulla näin väkevää ja lohduttavaa Jumalan sanan saarnaa taitavan sanankäyttäjän kautta. Miten siunattuja olemmekaan, kun Jumala antaa sanansa yhä kaikua! Miten siunattuja olemme, kun Sana vaikuttaa! Samalla itkin sitä, miten harvoin olen osannut antaa arvoa saarnoille ja mahdollisuudelle käyttää Jumalan sanaa. Se on kuitenkin sitä Elämän leipää, josta minäkin elän.
Toivottavasti saarna haastaa sinutkin ajattelemaan Sanan merkitystä ja antaa Jumalan rakkauden lämmittää sydämesi rakastamaan Sanaa yli kaiken muun.
Siunattua onnellisuuden päivän iltaa,
toivoo Outi
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Onneni on olla Herraa lähellä
Lasten hymyjä. Hiekkalaatikkoleikkejä. Syntymäpäiväkakkuja. Automatkoja. Tenttiin lukemista. Vuodenaikojen vaihtelua. Poseerauksia uusissa työvaatteissa. Auringon nousuja ja laskuja. Itkuja ja iloja. Kaikenlaista on tullut kuvattua.
Valokuviin tallentuu usein sellaistakin, mitä ei kovin helposti ilman kuvien tukea tavoittaisi. Tunnelmia, tunteita, lausuttua, se, mitä on ajatellut kuvaa ottaessa, muistoja siitä, mitä on rajattu kuvan ulkopuolelle. Kun katselin pikakelauksella valokuvia viimeisen viiden vuoden ajalta, tajusin, miten selvästi valokuviin tallentuu myös muutos. Lapset vanhenevat, kampaukset muuttuvat, maisemat ja asuinpaikat vaihtuvat. Samalla ymmärsin, kuinka suuresti turvallisuuden tunne eri elämäntilanteissa vaihtelee. On iloa ihan tavallisesta arjesta ja lapsenomaista luottamusta sen säilymiseen, on huolta tulevasta, on jännittävää uuden odotusta ja riipaisevaa luopumista pitkäaikaisista haaveista. Pelkoa siitä, mitä nyt tapahtuu. Kunnes taas uudet ovet avautuvat.
Hämmästyin myös siitä ilon määrästä, mikä välittyi digitaalisen perhealbumimme kautta. Elämässämme on ollut huimasti onnea ja onnellisuutta. Pientä ja isoa ilon välkettä. Se, mikä minutkin viime kädessä tekee onnelliseksi, näkyy kuvissa. Perhe, luonto, kauniit asiat, muutoksetkin. Ja yli kaiken usko Jeesukseen. Hänen kädessään on koko elämäni, kaikki sen ilot ja surut, mutkat ja muutokset, mennyt ja tuleva. Hän voi kääntää pahankin palvelemaan omia hyviä tarkoituksiaan. Anna-Mari Kaskisen sanoittamassa laulussa se on sanottu hienosti: "Aika kutoo suurta salaisuutta: kivun kautta Jumala luo uutta." Kipeää tehneinä vuosina yhä useammissa ottamissani valokuvissa näkyy taustalla krusifiksi, jonka lohdutus auttoi tarpomaan läpi monet vaikeat vaiheet. Äsken näitä valokuvia katsellessani havahduin uuteen ajatukseen: sehän on samalla aivan kuin leima valokuvassa, kuvaan isketty lupaus. "Outi, näin paljon rakastan sinua!" Läpi surun ja ilon kyynelten kaikenlaisissa elämänvaiheissa saan katsella Vapahtajaani, joka kärsi ristillä sanomattomat kivut minuakin niin suuresti rakastaen. Hän on kanssani joka päivä.
Ja siinähän se on, onneni. "Minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi." Psalmi 73: 28
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
Allt vad ni ber
Tietokoneen kansiot kätkevät sisäänsä monenlaisia aarteita. Äsken löysin koneeni uumeniin yli vuosi sitten kadottamani kauniin laulun sanat, jotka tuntuvat puhuttelevan tänään ehkä vieläkin enemmän kuin silloin. Laulu on peräisin Suomen ruotsinkielisen evankelisen liikkeen käyttämästä laulukirjasta Sionsharpan, jossa on muitakin hyvin koskettavia hengellisiä lauluja. Tässä juuri löytämäni oma suomennos laulusta nro 379:
Kaiken,
mitä anotte minulta, sanoo Jeesus,
kaiken,
mitä anotte minun nimessäni,
sen minä
tulen tekemään, että Isä
kirkastuisi
Pojassaan.
Auta
minua, oi Jeesus,
uskossa
omistamaan nämä lupauksen sanasi
ja
jatkuvasti tulemaan niin kuin lapsi
rakkaan
isän luokse joka hetki yhä uudestaan.
Auta,
että en koskaan voisi jättää sivuun
sitä,
mikä minua kaikkein eniten painaa,
sitä,
mikä näyttää minusta kaikkein vaikeimmalta,
sitä,
mikä tuottaa niin paljon vaivaa.
Mikä olisi
mahdotonta sinulle, oi Herra,
ja mitä sinä et pystyisi tekemään?
Kun sinä
käsket, tuuli tyyntyy,
ja aallot
asettuvat käskystäsi.
Siispä
opeta minua rukoilemaan ja odottamaan vastausta
ja
olemaan aivan rauhassa sinuun uskoen,
kunnes
saan katsella, miten ihanasti toteutuvat
kaikki
antamasi lupaukset!
Sanat:
tuntematon
Melodia:
Johan Ahlzén
Tilaa:
Kommentit (Atom)