Saarna: Mistä ihminen voi elää
Kuuntelin ylläolevaa saarnaa äsken netin kautta, ja tunsin oloni monin tavoin haikeaksi. Olen ollut tämän viikon opiskelupaikkakunnallani, ja kovin mielelläni olisin jakanut kuunteluhetken mieheni ja poikieni kanssa. En ole kehdannut ehdottaa, että rukoilisimme iltarukousta Skypen kautta jutellessamme, joten yhteisestä hetkestä Isän edessä on jo monta päivää. Toisaalta olen lapsesta asti kuullut saarnan pitäneen pastorin opetusta kirkkomme leirikeskuksessa, ja tutussa paikassa nauhoitettu tuttu ääni toi mieleen muistoja lapsuudesta, tunnelmallisista iltahartauksista ja yhteisyyden kokemuksesta toisten uskovien kanssa. Tunsin ihmeellistä rauhaa, kun kaikenlaisten yhteiskunnassa mylläävien muutospaineiden keskellä sain hetkeksi palata lapsuuteni rauhalliseen kesäiltaan. Miten siunattu olenkaan, mietin, kun olen saanut jo pienestä asti kuulla näin väkevää ja lohduttavaa Jumalan sanan saarnaa taitavan sanankäyttäjän kautta. Miten siunattuja olemmekaan, kun Jumala antaa sanansa yhä kaikua! Miten siunattuja olemme, kun Sana vaikuttaa! Samalla itkin sitä, miten harvoin olen osannut antaa arvoa saarnoille ja mahdollisuudelle käyttää Jumalan sanaa. Se on kuitenkin sitä Elämän leipää, josta minäkin elän.
Toivottavasti saarna haastaa sinutkin ajattelemaan Sanan merkitystä ja antaa Jumalan rakkauden lämmittää sydämesi rakastamaan Sanaa yli kaiken muun.
Siunattua onnellisuuden päivän iltaa,
toivoo Outi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti