Lasten hymyjä. Hiekkalaatikkoleikkejä. Syntymäpäiväkakkuja. Automatkoja. Tenttiin lukemista. Vuodenaikojen vaihtelua. Poseerauksia uusissa työvaatteissa. Auringon nousuja ja laskuja. Itkuja ja iloja. Kaikenlaista on tullut kuvattua.
Valokuviin tallentuu usein sellaistakin, mitä ei kovin helposti ilman kuvien tukea tavoittaisi. Tunnelmia, tunteita, lausuttua, se, mitä on ajatellut kuvaa ottaessa, muistoja siitä, mitä on rajattu kuvan ulkopuolelle. Kun katselin pikakelauksella valokuvia viimeisen viiden vuoden ajalta, tajusin, miten selvästi valokuviin tallentuu myös muutos. Lapset vanhenevat, kampaukset muuttuvat, maisemat ja asuinpaikat vaihtuvat. Samalla ymmärsin, kuinka suuresti turvallisuuden tunne eri elämäntilanteissa vaihtelee. On iloa ihan tavallisesta arjesta ja lapsenomaista luottamusta sen säilymiseen, on huolta tulevasta, on jännittävää uuden odotusta ja riipaisevaa luopumista pitkäaikaisista haaveista. Pelkoa siitä, mitä nyt tapahtuu. Kunnes taas uudet ovet avautuvat.
Hämmästyin myös siitä ilon määrästä, mikä välittyi digitaalisen perhealbumimme kautta. Elämässämme on ollut huimasti onnea ja onnellisuutta. Pientä ja isoa ilon välkettä. Se, mikä minutkin viime kädessä tekee onnelliseksi, näkyy kuvissa. Perhe, luonto, kauniit asiat, muutoksetkin. Ja yli kaiken usko Jeesukseen. Hänen kädessään on koko elämäni, kaikki sen ilot ja surut, mutkat ja muutokset, mennyt ja tuleva. Hän voi kääntää pahankin palvelemaan omia hyviä tarkoituksiaan. Anna-Mari Kaskisen sanoittamassa laulussa se on sanottu hienosti: "Aika kutoo suurta salaisuutta: kivun kautta Jumala luo uutta." Kipeää tehneinä vuosina yhä useammissa ottamissani valokuvissa näkyy taustalla krusifiksi, jonka lohdutus auttoi tarpomaan läpi monet vaikeat vaiheet. Äsken näitä valokuvia katsellessani havahduin uuteen ajatukseen: sehän on samalla aivan kuin leima valokuvassa, kuvaan isketty lupaus. "Outi, näin paljon rakastan sinua!" Läpi surun ja ilon kyynelten kaikenlaisissa elämänvaiheissa saan katsella Vapahtajaani, joka kärsi ristillä sanomattomat kivut minuakin niin suuresti rakastaen. Hän on kanssani joka päivä.
Ja siinähän se on, onneni. "Minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi." Psalmi 73: 28
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti