Avaran taivaan alla

Avaan oven lempeään iltaan. Tiedän auringon viipyvän taivaanrannan yläpuolella vielä pitkään. Suuntaan juoksulenkille kohti mäkisiä maastoja. Hengitykseni kiihtyy. Tuntuu virkistävältä ulkoilla raittiissa ilmassa sisällä vietetyn työpäivän jälkeen.

Tänään juoksu ei kuitenkaan ota sujuakseen, lihakset ovat siihen liian väsyneet. Käännyn takaisin päin. Säärintamakin on päivän aikana kääntynyt. Tuuli on puhaltanut pilvet ohuiksi höytyviksi, jotka hehkuvat ilta-auringossa. Hengähdän syvään. Taivas on niin korkealla, ja peltojen keskellä on tilaa hengittää.

"Herra", rukoilen, "Sinä haluat tuoda meidät ulos itsestämme, oman sydämemme suljettujen ovien takaa, ihastelemasta itse rakentamaamme ylpeyden vankilaa, ulos synnin seinien sisäpuolelta. Miten helppoa on jäädä tuijottamaan sydämemme katon korkeuksiin näkemättä, kuinka ahdasta siellä todellisuudessa on Sinun taivaaseesi verrattuna, tai ahdistua sydämemme ahtauteen luullen, että kaikki, mitä meillä on, olisi seiniemme sisäpuolella. Sinä haluat viedä meidät jokaisen ulos omasta sydämestämme ja kuljettaa avaraan paikkaan näkemään, kuinka suurta armosi on, taivaaseen asti ulottuvaa! Omat syntimme, olivatpa ne kuinka läpikotaisia ja kaikenkattavia tahansa, katoavat armosi laajuuteen kuin hehkuva kipinä valtameren aaltoihin. Niin suurta on armosi; se ulottuu taivaaseen, ja totuutesi pilviin asti!"

P.S. Päivän sanana näytti olevan Jes. 60, jossa sama avaruus- ja kirkkausteema jatkuu. Luehan!
 

Kevätmielellä

Tämänpäiväisellä juoksulenkillä tuli bongattua kevään ensimmäiset sinivuokot ja perhoset, kimalainenkin pörräsi kotipihalla. Ojanpientareet alkavat olla täynnä leskenlehtien keltaisia pikkuaurinkoja. Mustarastaat ja peipposet säveltelevät kevätlaulujaan, ja auringon lämpö tuntuu iholla uskomattoman hyvältä. Lenkin jälkeen venytellessäni ja taivaan sinisyyttä ihastellessani tulin ajatelleeksi tähän tapaan:

Herra, katso, miten kauniisti olet kaiken tehnyt!
Olet puhaltanut meihin elämän ja herättänyt tuntemaan,
haistamaan, maistamaan, kuulemaan, näkemään,
liikkumaan, ajattelemaan, luomaan uutta Sinun kuvasi mukaan.
Loit meidät rakastamaan toisiamme, niin kuin sinä olet rakastanut meitä,
pitämään huolta kaikesta luodusta ja ylistämään Sinun rakkauttasi.
Synneillämme olemme iskeneet rikki kuvajaisen Sinusta 
ja meistä Sinun kuvasi heijastuksina.
Kasteen veteen upotettuina meidän kuvamme uudistuu Sinun kuvasi mukaan
ja saamme jälleen elää ehjinä yhteydessä Sinuun ja toisiimme.

"Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän oli tehnyt, ja katso, se oli sangen hyvää." (1 Moos. 1: 31) 

Mieleen jäi soimaan aamupäivän jumalanpalveluksessa laulettu kiitosvirsi, jonka melodian löydät täältä:

"Nyt kiitos Jumalan, kun hän on meidät luonut
ja pyhän sanansa valoksi meille suonut.
Jo ennen syntymää on Luoja varjellut
ja aina kädellään vaaroissa ohjannut.

Nyt kiitos Jumalan, Jeesuksen, auttajamme.
Hän, Poika Ihmisen, on meidän puoltajamme.
Hän meidät kuolosta kuolollaan pelasti
ja pahan vallasta verellään lunasti.

Nyt kiitos Jumalan, Hengen ja virvoittajan,
silmäimme avaajan, Kristuksen kirkastajan.
Luo Herran Kristuksen hän kutsuu, kokoilee,
hän meidät pyhittää, uskossa varjelee.

Oi kiitos Jumalan, kolm'yhtehisen Herran!
Saa häntä ylistää myös lastenlapset kerran.
Nyt kiitos, kunnia Isälle, Pojalle
ja lohduttajalle, Pyhälle Hengelle." 
Johann Olearius 1665. Suom. mahd. Isak Ervast 1732. Uud. Elias Lönnrot 1869

Siunattua pian alkavaa uutta viikkoa kevään ja Sanan valossa!
Toivoo Outi
                

Mannaa

Joskus käy niin, että päivän hartausteksti osuu todella hyvin kohdalleen, joskus jopa niin hyvin, että tuntuu kuin se olisi voitu kirjoittaa juuri tätä hetkeä varten. Tänään Lutherin hartautta lukiessani sain taas ihmetellen miettiä, että mikään ei todella tapahdu sattumalta. Siunatkoon nämä sanat sinuakin!

Matt. 3:17
"Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt." Näillä sanoilla Jumala tekee koko maailman autuaaksi ja valaa kaikkiin luotuihin jumalallista ja suloista lohdutusta. Kun tiedän tämän ihmisen, Jeesuksen, olevan Jumalan Pojan ja Isälle otollisen, olen myös varma siitä, että kaikki tämän ihmisen teot ja puheet ovat Isän mieleisiä. Huomaa tarkoin! Kun sitten kuulen Kristuksen puhuvan tai tekevän jotakin minun hyväkseni, ajattelen tätä Isän sanaa, että hän on hänen rakas Poikansa. Siis Kristuksen sana, teko ja kärsimys minun hyväkseni ovat Jumalan mieleisiä. Jumala ei olisi voinut runsaammin vuodattaa rakkauttaan ylitsemme kuin sanoessaan sen olevan itselleen sydämen pohjasta mieleistä, että hänen Poikansa Kristus puhuu niin lempeästi, suo minulle hyvää ja syvästi rakastaen kärsii ja kuolee edestäni.

Jos ihminen perin juurin tuntisi Jumalan mielisuosion Kristuksessa tämän palvellessa meitä, hän aivan varmasti kuolisi ilosta. Saisimmehan silloin katsahtaa siihen äärettömän syvään Jumalan iäiseen hyvyyteen ja isälliseen rakkauteen, jolla hän on rakastanut meitä iankaikkisuudesta. Mutta mepä olemme kovin kylmiä, laiskoja ja kiittämättömiä narreja. Menemme ohi näiden sanojen ikään kuin ne koskisivat vain Kristusta eikä meitä, huomaamatta sitä, että vain meitä ne tarkoittavat ja ovat tuossa meitä varten.

Martti Luther: Mannaa Jumalan lapsille

I'm a Believer

Enpä olisi uskonut, miten syvän uskonnollisia fiiliksiä voi kokea dvd:ltä katsotun Shrek -elokuvan loppukohtauksen aikana. Nojailimme sohvalla kylki kyljessä mieheni kanssa, ilmassa leijaili vieno popcornin tuoksu, ja elokuvan lähestyessä loppuaan alkoi kaiuttimista soida reipas Neil Diamondin "I´m a Believer". Tuntui kuin olisin hetkeksi saanut palata vuoteen 2001, jolloin tapasimme mieheni kanssa, kuorokaverini olivat juuri käyneet elokuvissa Shrekin hupailuille naureskelemassa, pakersimme lukiossa koeviikolla, asuin kotona äitini ja veljeni kanssa, olin vielä niin kokematon ja viaton ja kaikki ovet olivat avoinna mieltä kiehtovassa tulevassa. Kun ei vielä ollut lapsia, palkkatöitä, asuntolainaa, ajokorttia, aikuisen vastuuta, huolta tulevasta ja jossittelua menneestä. Monia nauruja ja kyyneliä aiemmin. Kaikki oli kuin silloin ennen - - kunnes viisi- ja pian seitsemänvuotiaat poikamme hypähtivät ylös ja alkoivat esittää omaa tanssi- ja rummutusduettoaan elokuvan päätösmusiikin tahdissa.

Tenavien tanssissa ruumiillistui kovin konkreettisesti ajatus siitä, miten suuri muutos tapahtuu, kun saa lapsia. Sen jälkeen niin monet asiat eivät enää ole kuin ennen. Havahduin ajatukseen, että todellakin, joskus oli aika, jolloin poikiamme ei vielä ollut. Oli aika, jolloin kukaan muu kuin Jumala ei tiennyt heistä vielä mitään. Miten ihmeellistä, että juuri heidät on annettu juuri meille, minkälainen sukupolvien ketju siinä onkaan taustalla! Miten arvokkaat lahjat Luoja on antanut syliimme ja kanssamme pikku hiljaa kasvamaan! Miten paljon olemmekaan itse vanhempina kasvaneet lastemme mukana, ja miten paljon kasvamista siinä edelleen joka päivä on.

Tällaisten asioiden kanssa jokainen vanhempi varmasti välillä kipuilee, ja itse löysin itseni eilen näine kipuineni lukemasta Raamatusta Paavalin kirjettä efesolaisille. Miten hunajaista lohdutuksen mannaa ja vahvaa saarnaa sain lasteni äitinä ja Isäni lapsena ottaa vastaan! Kun en koko kirjettä voi kopioida blogiini, liitän tähän loppuun itseäni eilen monin tavoin hätkähdyttäneet sanat kirjeen alkupuolelta. Siunatkoon ne sinuakin ja houkutelkoon lukemaan koko kirjeen - niin valtavan arvokkaita, taivaallisia ja loppumattomia lahjoja siinä on tarjolla!

Ef. 1: 3 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,

4 niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,

5 edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,

6 sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa,

7 jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.

8 Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi,

13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,

14 sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi-hänen kirkkautensa kiitokseksi.

Ef. 2: 1 Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,

2 joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa,

3 joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;

4 mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,

5 on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa-armosta te olette pelastetut-

6 ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa,

7 osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.

8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja-

9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.