Mannaa

Joskus käy niin, että päivän hartausteksti osuu todella hyvin kohdalleen, joskus jopa niin hyvin, että tuntuu kuin se olisi voitu kirjoittaa juuri tätä hetkeä varten. Tänään Lutherin hartautta lukiessani sain taas ihmetellen miettiä, että mikään ei todella tapahdu sattumalta. Siunatkoon nämä sanat sinuakin!

Matt. 3:17
"Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt." Näillä sanoilla Jumala tekee koko maailman autuaaksi ja valaa kaikkiin luotuihin jumalallista ja suloista lohdutusta. Kun tiedän tämän ihmisen, Jeesuksen, olevan Jumalan Pojan ja Isälle otollisen, olen myös varma siitä, että kaikki tämän ihmisen teot ja puheet ovat Isän mieleisiä. Huomaa tarkoin! Kun sitten kuulen Kristuksen puhuvan tai tekevän jotakin minun hyväkseni, ajattelen tätä Isän sanaa, että hän on hänen rakas Poikansa. Siis Kristuksen sana, teko ja kärsimys minun hyväkseni ovat Jumalan mieleisiä. Jumala ei olisi voinut runsaammin vuodattaa rakkauttaan ylitsemme kuin sanoessaan sen olevan itselleen sydämen pohjasta mieleistä, että hänen Poikansa Kristus puhuu niin lempeästi, suo minulle hyvää ja syvästi rakastaen kärsii ja kuolee edestäni.

Jos ihminen perin juurin tuntisi Jumalan mielisuosion Kristuksessa tämän palvellessa meitä, hän aivan varmasti kuolisi ilosta. Saisimmehan silloin katsahtaa siihen äärettömän syvään Jumalan iäiseen hyvyyteen ja isälliseen rakkauteen, jolla hän on rakastanut meitä iankaikkisuudesta. Mutta mepä olemme kovin kylmiä, laiskoja ja kiittämättömiä narreja. Menemme ohi näiden sanojen ikään kuin ne koskisivat vain Kristusta eikä meitä, huomaamatta sitä, että vain meitä ne tarkoittavat ja ovat tuossa meitä varten.

Martti Luther: Mannaa Jumalan lapsille