Aamulla verhoja avatessa:
I: Hei, tulkaas katsomaan, mitä tuolla pellolla on!
Ä: Kaksi metsokoirasta! Kylläpä ne tanssahtelee ja uhittelee toisilleen. -- Ja tuolla lentää joutsenia! -- Ja katsokaa, nyt rusakko loikkii ihan meidän talon vierestä! Onpa nyt aikamoisen kansallisromanttisen näköistä!
Iltapalapöydässä:
Ä: Etkö sä syökään noita mustikoita?
P: Emmä pyytäny mustikoita.
I: Ei se Herrakaan aina pyytämällä anna - antaa joskus pyytämättäkin.
Ä: -- Ja Luojan kiitos niin!
Koko eilispäivän soi päässä aamun hartaiden sävelien virsi Nyt Herran hyvyydestä, jossa on yllättävän hyvät uudistetut sanat. Elämän kaikissa käänteissä, "päivinä myötäisinä ja vaivan täyteisinä iloitkaa Herrassa", sillä Hän on hyvä!
Siunattua loppuviikkoa,
toivoo Outi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti