Miten helposti rukoillessa tuleekaan ajatelleeksi, etten minä nyt näin paljoa voi pyytää - tai näin pientä.
Miten helppoa onkaan periaatteessa ajatella, että Jumalalle on kaikki mahdollista - mutta käytännössä, tässä asiassa, minun kohdallani, mitenhän on?
Miten helposti "Tapahtukoon Sinun tahtosi" kääntyykin epäilykseksi: "Onkohan tämä Sinun tahtosi?"
Miksi en muistaisi lupaustasi: "Herra antaa sinulle ylen runsaasti hyvää" ja sanojasi: "Älä pelkää, usko ainoastaan!"
Miksi en katselisi ympärilleni ja näkisi, kuinka valtavilla siunauksilla olet ympäröinyt meidät!
Miksi keskittyisin miettimään murheitani ja sitä, mitä minulta puuttuu, kun voin rukouksessa jättää kaiken sen
Sinun huoleksesi ja ottaa kiitollisuudella vastaan ne runsaat lahjat, joita annat meille pelkästä armostasi,
rakas Isä, joka päivä!
Kiitos näistä sanoista! Kolahti syvälle.
VastaaPoistaOnpa kiva kuulla! Isän rakkaus ei lakkaa ihmetyttämästä. Siunausta!
VastaaPoista