Tyyntä ja myrskyä

Tänään pääsin lähtemään eräästä tapaamisesta huojentuneena. Yksi pitkällinen elämän kiemura näyttäisi vihdoin saavan päätöksensä. Kaiken kukkuraksi tämä loppu vaikuttaa onnelliselta.

Kotimatkalla helpotuksen tunteeni purkautui iloisena itkuna. Ihmettelin, kuinka asiat voivat lopulta kääntyä näin myönteisesti. Miksi Jumala antaa tapahtua näin hyvin? Mielessäni risteilivät sekä oman elämäni kipukohdat että läheisteni mutkikkaat elämäntilanteet, joita olen kantanut rukouksissa Isän eteen. Miksi minä nyt saan kohdata jotain näin hyvää? Eikö Jumala rakkaudessaan antaisi ennemminkin jälleen lisää harmeja, joilla uskoni kestävyyttä vielä koeteltaisiin? Onko minun todella näin vaikea uskoa saavani ottaa Häneltä vastaan elämässäni jotain näin hyvää?

Siinä samassa kuulin mielessäni Jeesuksen lempeät sanat: "Minä olen antanut itseni sinun edestäsi. Itseni - koska rakastan sinua niin paljon. Enkö siis antaisi sinulle sen ohella kaikkea muutakin, mitä tarvitset." (vrt. Matt. 6: 25-34) 

Syntisen sydämeni on tätä selvästikin kovin vaikea uskoa, mutta kaikeksi onneksi usko ja uskon vahvistuskin tulee itse Jumalalta! Kuten kaikki muukin hyvä.

Elämän aallokossa minulle toi lohdutusta ja luottamusta Jumalan hyvyyteen hankaluuksienkin keskellä Raamatun ja sieltä erityisesti psalmien lukeminen. Läheisteni kipuiluihin olen itse ollut usein kovin sanaton vastaamaan, mutta kunpa voisin tuoda heille lohdutusta näillä sanoilla, joissa on sellaista rohkaisua ja voimaa, jota ei mistään muualta löydä kuin Jumalan sanasta:

Psalmi 27

1 Daavidin virsi. Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen!

2 Kun pahat käyvät minun kimppuuni, syömään minun lihaani, niin he, minun ahdistajani ja vihamieheni, kompastuvat ja kaatuvat.

3 Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, ei minun sydämeni pelkäisi; vaikka sota nousisi minua vastaan, siinäkin minä olisin turvassa.

4 Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä.

5 Sillä hän kätkee minut majaansa pahana päivänä, hän suojaa minua telttansa suojassa, korottaa minut kalliolle.

6 Niin kohoaa nyt minun pääni vihollisteni yli, jotka minua ympäröivät, ja minä uhraan riemu-uhreja hänen majassansa, Herralle minä veisaan ja soitan.

7 Herra, kuule minun ääneni, kun minä huudan, armahda minua ja vastaa minulle.

8 Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi: "Etsikää minun kasvojani". Herra, minä etsin sinun kasvojasi.

9 Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet minun apuni, älä minua jätä, älä minua hylkää, pelastukseni Jumala.

10 Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa.

11 Neuvo, Herra, minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua minun vihamiesteni tähden.

12 Älä anna minua alttiiksi ahdistajaini vimmalle, sillä väärät todistajat nousevat minua vastaan ja puuskuvat väkivaltaa.

13 Mutta minä totisesti uskon näkeväni Herran hyvyyden elävien maassa.

14 Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa.

Ja toisaalta myös sanat psalmissa 42:
 
11 Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.

Antakoon Hän meille aina kasvavaa uskoa ja luottamusta hyvyyteensä ja uskollisuuteensa, ja kiitollista mieltä kaikissa myräköissä ja saadessamme elämän tyynellä säällä levähtää.