Yhtyeen miesmuusikot suutelivat toisiaan esiintymislavalla keskellä päivää - asiaa paheksunutta kristillisdemokraattien poliitikkoa paheksuttiin.
Lastenohjelmista tutut naiset rekisteröivät parisuhteensa - rohkaiseva viesti seksuaalista suuntautumistaan etsiville nuorille.
Suomen ev. lut. kirkon piispa kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia.
Arkkipiispa pyytää seksuaalivähemmistöiltä kirkon puolesta anteeksi ulkopuolelle jättämisiä.
Malesialaiskone pudotettiin Ukrainassa - satoja kuolleita.
Ukrainan joukkojen ja kapinallisten taistelut jatkuivat raskaina.
Israel jatkaa maahyökkäystä Gazaan.
Ääri-islamistit valtaavat alueita Irakissa - kristityt pakenevat.
Syyrian islamistikapinalliset tappoivat satoja.
(Otsikot omin sanoin viime päivien nettiuutisista)
Taistelut kiihtyvät monella suunnalla. Muuta en ole voinut olla ajattelematta tuoreimpia uutisia lukiessani. Kovin paljon huolestuttavaa tapahtuu kiihtyvään tahtiin kovin lähellä. Eurooppalaisissa tiedotusvälineissä tietysti korostuvat lähialueiden tapahtumat, ja monet kaukaisemmat kriisipesäkkeet ja onnettomat tapahtumat jäävät usein kokonaan huomiotta länsimaisessa mediassa. Kuitenkin kristittynä kuulen jo näistä rajatuista uutisista viimeisten aikojen kaikuja. Aikoja ja hetkiä ei voi tarkkaan tietää, mutta sodista, luonnonkatastrofeista ja epäuskon, vihan ja itsekkyyden korostumisesta on selvät kuvaukset Raamatussa viimeisten aikojen merkkinä (esim. Matt. 24, Mark. 13, 2. Tim. 3, 2. Piet. 3). Jeesus kuvaa paluunsa ja maailman lopun lähestymisen merkeistä kysyneille opetuslapsilleen: "Oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä." (Matt. 24:32, Mark. 13:28) Raamatun mukaan koko luomakunta huokaa odottaessaan vapautumistaan synnin seurauksista (Room. 8: 19-23). Kaikki lopun ajan merkit eivät kuitenkaan ole yhtä näkyviä ja musertavia. Surullisten uutisten rinnalla säilyy ja leviää yksi hyvä uutinen, jonka rinnalla kaikki paha on voimatonta: "Tämän valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu." (Matt. 24: 14) Kaikki kansat ja kielet saavat kuulla evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta, joka sovitti jokaisen ihmisen synnit ja antaa armonsa ja ikuisen elämän meille lahjaksi. Tämä hyvä uutinen leviää hiljaisemmin, ei kohuotsikoissa.
Vaikka olen aivan pienestä asti saanut luottaa Jeesukseen ja hänen armollisuuteensa, tuntuvat viimeisten aikojen kaiut silti kovin hämmentäviltä ja pelottavilta. Koen huolta ja surua sekä sotien ja onnettomuuksien uhrien sekä heidän omaistensa puolesta, väkivallantekijöiden puolesta ja kaikkien niiden puolesta, jotka eivät tunne Vapahtajaansa eivätkä toivoa tulevaisuudesta Hänen luonaan. Pelottaa, mitä kaikkea voi olla vielä edessä, mitä kaikkea vielä mahdollisesti kohtaamme tai lapsemme tai heidän lapsensa kohtaavat, jos sinne asti päästään. Koen huolta omasta uskostanikin; ympäröivät yllykkeet ja esimerkit, oma halu toimia itsekkäästi ja käyttää enemmän järkeään kuin Jumalan sanaa, halu etääntyä Jumalasta, ovat niin voimakkaat. Vaikka kuinka olisin ollut lapsesta asti uskova ja kävisin säännöllisesti kirkossa.
"Kuinka kukaan voi kestää Jumalan vihan tuimuutta?" kysytään Raamatussa monessa kohdassa (esim. 1 Sam. 6:20, Esra 9:15, Ps. 76:7, Ps. 130:3, Joel 2:11, Naah. 1:6, Mal. 3:2, Ilm. 6:17). "Kuka sitten voi pelastua?" hämmästelivät Jeesuksen opetuslapsetkin (Mark. 10:26). Jeesus käänsi heidän katseensa omasta voimattomuudestaan Jumalan voimaan: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista." (Mark. 10:27) Jeesus itse tuli maailmaan, "että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot" (1. Joh. 3:8) elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Hän vei mukanaan jokaisen ihmisen pahuuden ristille ja hautaan, eikä enää "kuolema eikä elämä -- ei nykyiset eikä tulevaiset -- voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room. 8: 38-39) Kaiken tämän Jeesus lupaa ja lahjoittaa meille Raamatun sanan kautta, ja vakuuttaa pelästyneelle useasti, ettei vain unohtuisi: "Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa." (Matt. 24:35, Mark. 13:31, Luuk. 21:33)
Siksi minäkin sain herätä iltauutisten järkytyksen jälkeen uuden aamun valoisaan rauhaan:
"Joka aamu on armo uus,
miksi huolta siis kantaa?
Varjot väistyy ja vajavuus,
Jeesus voimansa antaa.
Kiitos Herran, hän auttaa tiellä,
täällä kanssamme nyt ja aina on,
suo jo nyt Isän suosion,
rauhan luonansa siellä."
(San. Lina Sandell-Berg)
Siunausta taivastielle,
toivoo Outi
P.S. Kirkkomme toisen kesäleirin aiheena oli Uskova matkalla taivaan kotiin. Opetusta oli mm. lopun aikojen merkeistä ja Ilmestyskirjan lukemisesta evankeliumikeskeisesti. Niitä ei näytä vielä olevan kuunneltavina STLK:n nettisivuilla, mutta jos ja kun opetuksia sinne perinteiseen tapaan saadaan, kannattaa tutustua: www.luterilainen.com - Kuuntele MP3-tiedostoja - Raamattuleiri 2014. Sivuille pääsee myös blogin Hengellinen kotini -linkistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti