Olin perkaamassa kotipihalta poimimiani vadelmia. Kauneimmat niistä nostelin pakastusrasioihin seuraavan talven kakkuja ja kiisseleitä varten, vähemmän jalomuotoisista keittelisin seuraavana päivänä sosetta jäätelön päälle. Lieneekö parin viikon takaisen raamattuleirin opetukset olleet tuoreina mielessäni, kun marjoja erotellessani aloin ajatella vähän suuremman mittakaavan erottelua: sitä, mikä tapahtuisi viimeisellä tuomiolla pyhän Jumalan toimesta.
Ripottelin yläpihalta keräämäni vadelmat lautaselle ja levittelin niitä hellävaroen laajemmalle, jotta pystyisin paremmin erottelemaan hyvät huonoista. Pettymyksekseni jouduin toteamaan, että suurin osa marjoista ei kelpaisi pakastettavaksi. Turhan moni niistä oli vadelmakuoriaisen toukan asuttama ja yläosaltaan kuoriaisten harmahtavaksi pilkuttama. Lautasen pohjalla kiemurtelikin pian oikea vattumatojen armeija. Osan marjoista sai heittää suoraan pois tai hillottavien joukkoon, osa taas hehkui petollisen houkuttavan punaisina, kunnes ne käänsi ympäri ja totuus paljastui. "Tältä taitavat omat tekonikin näyttää viimeisellä tuomiolla Jumalan edessä", mietin realistisesti, "niin pahat kuin hyviltäkin näyttäneet. Kelpaavat vain pois heitettäviksi. Niin synnin tahraama olen itsessäni ja omissa teoissani, ihan kokonaan. Kristuksessa olen kuitenkin kokonaan puhdas", lohduttauduin jatkaessani perkaamistyötäni. "Hänen verensä on puhdistanut minut kaikesta synnistä. Yhä Hän armonvälineidensä kautta perkaa pois itsevarmaa omahyväisyyttäni ja peittää pahuuteni omalla pyhyydellään. Niin voin olla turvallisesti Hänen suojissaan viimeiselläkin tuomiolla."
"Onpa tässä kova työ", harmittelin yläpihan hoitamattoman vadelmapusikon marjoja puhdistaessani. "On siinä Jumalallakin työsarkaa, kun perkaa kaikki tekomme. Siinä ei jää pieninkään teko huomiotta", pohdin omaan pikkutarkkuuteeni väsähtäneenä. "Enkä voi ymmärtääkään, miten kovan työn Kristus teki kärsiessään maailman jokaisen ihmisen ihan joka ikisen synnin vuoksi. Ja miten suuren lohdutuksen tästä saan; omatkin syntini, ihan joka ikinen, ne sitkeimmät ja kiusallisimmatkin, on Hänen työssään jo annettu anteeksi!"
Odotin edellisen marjasatsin kaltaista kovaa perkaustyötä kaataessani seuraavan rasian vadelmat puhdistetulle lautaselle. Hämmästyin kuitenkin, kun marja toisensa jälkeen näytti suurelta, mehevältä ja hehkuvan punaiselta. Alapihalta poimimani marjat olivat kasvaneet luonnostaan avarammassa pensaassa ja olivat siksi suurimmalta osin säästyneet vattumatojen hyökkäyksiltä. "Samalla tavalla hämmästyttävän puhtailta taitavat näyttää jokainen yksittäinen tekoni, syntinikin, kun niitä katsotaan Kristuksen kautta, Hänen pyhän verensä puhdistamina", huomasin miettiväni. "Ei yhtään tahraa eikä virhettä, vaikka kuinka kääntelisi." Ajatuksissani jäin mietiskelemään Jeesuksen sanoja uskovilleen: "Minä olen viinipuu, te olette oksat - kuinka voisi hyvä puu tuottaa huonoa hedelmää tai huono puu hyvää hedelmää? - Sillä hedelmistään puu tunnetaan."
Perkaamani vadelmat päätyivät pakkaseen ja soseutusta odottamaan, hyötykäyttöön joka tapauksessa. Entä omat tekoni, onko niistä lopulta jotain hyötyä? Raamatun ja luterilaisen opin mukaan ihminen ei voi omilla teoillaan kantaa itseään taivaaseen. Sellaista hyötyä niistä ei siis voi olla. Jumala kuitenkin punnitsee ja palkitsee kaikki uskossa tehdyt - eli Hänen armonsa voimasta tehdyt ja Hänen pyhittämänsä - hyvät teot. Tämä alkaa olla minulle jo korkeamman asteen teologiaa, joten jätän sen tarkemman selittämisen asiansa osaaville teologeille. Mutta sen olen ymmärtänyt, että hyödyksi hyvät teot ovat - lähimmäisten eli toisten ihmisten hyväksi ja Jumalalle kunniaksi. Koska pelastus on Häneltä, usko on Häneltä ja hyvät teot ovat Häneltä, kaikki ne lopulta osoittavat Hänen hyvyyttään ja armollisuuttaan. "Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti!" (Room. 11:36)
Puhutelkoon rakas Vapahtajamme sinuakin sanansa kautta, kirkossa ja kotona, luonnon ja arjen keskellä, ikuisuusnäkökulmasta muistutellen, välillä ihan pieniäkin luontokappaleita hyödyntäen : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti