Lahja

Joskus käy niin, ettei ehdi, vaikka kovasti haluaisikin lähteä. Joskus taas ei niin kovasti haluaisi lähteä, vaikka ehtisikin.

Tänään emme ehtineet. Asumme sen verran syrjässä, että kirkkoreissulle ei voi lähteä viime minuuteilla. Lapsiperheelle, ja välillä myös minulle itselleni, ajoissa lähteminen voi olla hieman haastavaa. Myöhästymisen taas koen sen verran nolona asiana, että mieluummin jätän menemättä, kuin olen jumalanpalveluksesta yli 10 minuuttia myöhässä. Tai ainakin osaan perustella asian itselleni näin vakuuttavasti.

Joka tapauksessa jumalanpalvelus jää joskus hävettävän heikkojen syiden takia väliin. Tänään mielessäni soikin hebrealaiskirjeen kohta: "Älkäämme jättäkö omaa seurakunnan kokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme..." Kun tietää, että kirkko on pitkän automatkan takana, eikä lasten kanssa jumalanpalveluksessa istuminen ole aina niin kovin rentouttavaa, on ajatus kotiin jäämisestä joskus kiusallisen houkuttava. Toisaalta vastuullani ei ole ainoastaan omasta "sielunravinnonsaannistani" huolehtiminen, vaan myös lasteni hyvä. Kristittynä ja äitinä koen tässä asiassa päivästä toiseen riittämättömyyttä ja ihan tervettäkin syyllisyyttä. En todellakaan aina osaa, ehdi enkä valitettavasti joka hetki edes halua tehdä kaikkeani lasteni kristillisen kasvatuksen eteen. Muunkin kasvatuksen suhteen asiat ovat joskus vähän niin ja näin. Äsken Raamattua lukiessani sain tunnustaa kaikki nämä kipukohdat Vapahtajalleni. Jonkin aikaa lueskeltuani yllättävän pienestä raamatunlauseesta (Matt. 21:14) tulikin yllättävän suuri lohdutus: "Ja hänen tykönsä pyhäkössä tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät." Minutkin.

Voisiko äitienpäivänäkään olla parempaa paikkaa perheelle kuin jumalanpalvelus, jossa Jumala palvelee ja antaa kaiken lahjaksi!

"Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti. Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani. Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati. -- Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa. -- Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa!" (Psalmi 84: 2-5,10,12)