Anteeksi

Anna meille anteeksi,
meille, jotka kaipaamme sinua
mutta juoksemme sinua pakoon 
meille, jotka etsimme sinua
mutta epäilemme tienviittojasi
meille, jotka pyydämme johdatustasi
mutta eksymme omille teillemme
ja sotkeudumme omiin jalkoihimme
Armahda meitä!


Voi Herra,
miten paljon syntiä
teemme sinua vastaan
joka päivä!
Anna meille anteeksi,
sillä me emme edes tiedä,
mitä me teemme!


1 Joh. 1:

5 Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.

6 Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.

7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Anteeksi - ja kiitos!

Totta vai tarua

          Ole minulle, Jeesus, totta 
          Ei pelkkiä kauniita sanoja ja vavahduttavia kuvia 
          Ei pelkkiä tunteita tai turtumusta 
          Ei pelkkää mennyttä, ei pelkkää haavekuvaa tulevasta
          Ole minulle totta tänään 
          Sinä Tietoisuus, Totuudellisuus, Elämys
          Anna varmuus siitä, että Olet
          Ole tukeva pohja uskolleni
          Kallio jalkojen alla meille,
          jotka vaellamme elämän juoksuhiekassa
          Upoksissa syvemmällä kuin uskommekaan
          Kädet ja jalat jähmettyneinä
          Silmät ja korvat täynnä, suu supussa
          Nosta, puhdista, avaa minut
          ottamaan vastaan sanasi
          Tule luokseni ja puhu elämä minuun
          Kosketa kivettynyttä sydäntäni
          eikä mikään ole niin kuin ennen 
          paitsi Sinä,
          jonka nimi on ”Minä olen"
          joka pysyt samana
          ja olet totta
          tänään, historiassa ja ikuisuudessa

Tänä iltana

Nostan silmäni korkeuteen.  

Mistä tulee minulle apu?

Apu tulee minulle häneltä, 

joka on tehnyt taivaan ja maan,

sinulta, 

Herrani Jeesus Kristus.

Sinuun minä luotan ja rukoilen sinua,

sinuun minä tukeudun ja rukoilen sinua,

sinuun minä uskon ja rukoilen sinua,

Herrani Jeesus Kristus.

Sydämeni on tyyni ja levollinen  

sinussa, Vapahtajani.

Sydämeni kiittää ja iloitsee 

 kaikista lahjoistasi,

Herrani Jeesus Kristus.

Rauhassa minä käyn levolle ja nukun,

sillä sinä yksin annat minun elää turvassa,

Herrani Jeesus Kristus.

Tätä rukoillessa olivat mielessä psalmit 4, 13, 16 ja 121

Herra X

Olen taas saanut viettää reilun viikon "opintovapaata" kotona. Harvinaista herkkua reissuopiskelijalle, että saa syödä iltaruuan perheen seurassa, jutella miehen kanssa kasvotusten ja laittaa poikia nukkumaan muutenkin kuin viikonloppuna. Aamuisin talon hiljennyttyä olen ennen opiskelupuuhien aloittamista ottanut aikaa rentoutumiselle teemukin äärellä radiota kuunnellen. 

Nyt parina aamuna olen kanavia kelatessani jäänyt pieni hämmentynyt hymy kasvoillani kuuntelemaan Yle X:n aamujuontajien juttuja. Tiedä sitten, miten paljon joulu heitä muuten kiinnostaa, mutta korviapunoittavan vitsailun lomassa on tullut ihan mielenkiintoistakin ajateltavaa Jeesuksen syntymäjuhlasta. Tänään jutunjuurta väännettiin paavin sopivasti joulumarkkinoille julkaisemasta uudesta kirjasta, jossa kuulemma väitetään, ettei pyhän perheen seurana tallissa olisi ollut härkää eikä aasia, niin kuin perinteisesti on kuvattu. Itse eläinasia ei herättänyt blogiini sopivaa keskustelua, mutta muu jutustelu antoi ajattelemisen aihetta ensimmäisen joulun todellisuudesta. Juontajien hupailu kylän väen vieroksuvasta suhtautumisesta Joosefiin, joka oli menossa naimisiin "aviotonta lasta" kantavan Marian kanssa, osui varmaankin tahattomasti ihan oikeaan. Me, toisin kuin Joosefin naapurit, olemme oppineet ulkoa, että Jeesus "sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta". Varmasti kysymys Jeesuksen isyydestä herätti naapurustossa paheksuntaa ja ihmettelyä, tarvitsihan Joosefkin tästä enkelin suoran vakuutuksen. Luultavasti Joosef ja raskaana ollut Maria molemmat kohtasivat epäilyä ja hyljeksimistä, mihin menivätkin, vaikka varmasti pyrkivät kertomaan, miten ihmeellisesti asiat todella olivat. Olen itse miettinyt, olisiko tämä ollut osaltaan syynä siihen, ettei heille "löytynyt sijaa" Beetlehemistäkään.

Aika meheviä juttuja radiopersoonat saivat aikaan myös tästä majoituskysymyksestä. Meillehän varmasti yksi ensimmäisiä jouluevankeliumista ja joulukuvaelmista mieleen jääneitä asioita on se, että vastasyntynyt Jeesus kapaloitiin ja laitettiin nukkumaan seimeen eli eläinten syöttökaukaloon. Vaikka joskus kyllä on puhuttu siitä, että talli oli kolkko eikä varmasti nykyisiä hygienia- ja mukavuusvaatimuksia täyttävä, silti näkymä ensimmäisestä joulusta on jotenkin kiiltokuvamainen. Vauva nukkuu rauhallisesti seimessä, enkelit laulavat ja paimenet rientävät kumartamaan vastasyntynyttä Kuningasta. Tosielämä on kuitenkin tässäkin tapauksessa ollut vähän karumpi, mitä juontajat ehkä huomaamattaankin vähän valaisivat. Tuskinpa matkanteko aasin selässä on ollut viimeisillään raskaana olevalle Marialle kovin mukavaa. Muistan itse, kuinka vauvaa odottaessa pienetkin töyssyt tuntuivat todellakin luissa ja ytimissä, vaikka ajoin ihan hyvin jousitetulla autolla. Perillä Beetlehemissä Marian synnytys alkoi olla jo todella lähellä, matka oli varmasti kiihdyttänyt supistuksia ja tehnyt olon tukalaksi. Millainen hätä ja hämmennys Marian ja Joosefin mielessä mahtoi olla, kun majapaikan etsintä ei näyttänyt tuottavan tulosta? Vaikka he luottivatkin Jumalan apuun, eivät he etukäteen tienneet, niin kuin me nyt, miten heidän kävisi. Heitäkin koeteltiin, ja myös autettiin. Voisin kuvitella, että tallissa Joosef pyrki tekemään Marian olon mahdollisimman mukavaksi, mutta olisiko hänkään ollut niin moderni, että olisi pidellyt Mariaa kädestä ja pyyhkinyt hikeä hänen otsaltaan synnytyksen aikana? Eiköhän tämä ensisynnyttäjä synnyttänyt yksin, ilman kätilöä ja kivunlievitystä, seuranaan vain näkymätön enkelijoukko ja lupaus syntyvästä Vapahtajasta. Eivätkä Joosef ja Maria etukäteen tienneet, miten monenlaisiin käänteisiin he joutuisivat pienen Jeesus-pojan kanssa, Itämaan viisaiden lahjat mukanaan pakenemaan yötä vasten kohti vierasta maata ja pakolaisten elämää, ja että he kuitenkin palaisivat sieltäkin takaisin kotiin Jumalan siunaus mukanaan.

Joulu on niin täynnä todellista ihmettä ja ihmeellistä totta, ettei ole ihme, miten se jaksaa kiehtoa mielikuvitustakin yhä edelleen. Kunpa se saisi olla totta meille jokaiselle! Kunpa ensimmäinen joulu saisi tulla mielessämme vuosi vuodelta yhä elävämmäksi, syntyihän silloin ihmiseksi elävä Jumala, Immanuel, "Jumala meidän kanssamme"!

 

Kotimatkalla

Asumme sen verran syrjäkylillä, että tavallisesti taitamme matkat omalla autolla. Eilen minulla oli menoa mieheni työpäivän aikana, eikä siis autoa käytössä, joten kokeilin ensimmäistä kertaa reippailla reilun kolmen kilometrin matkan lähimmälle bussipysäkille. Mikäs siinä raittiissa ilmassa viuhtoessa. Lämmin kyllä tuli. Menomatkan bussikyyti vei aikamoiselle Kirkkonummen kiertoajelulle, mutta kenties sen inspiroimana katselinkin paluumatkan tutumpia maisemia vähän uudella tavalla. Pysäkiltä kotiin päin kävellessä tulin tuumailleeksi tällaisia (sekä tavalliseen että taivaalliseen kotiini liittyen):

Näen kotini, vaikka se onkin vielä kaukana. Joskus se näkyy kokonaan, joskus vain osittain. Ylämäen laelta näen sen kaikkein parhaiten. Välillä jokin maisemassa tai mutkassa peittää kokonaan näkyvyyden kotiini. Siellä se kuitenkin on. En osaa sanoa, kuinka monta askelta kotiin on, enkä tiedä, milloin olen puolimatkassa, mutta joka askeleella tiedän olevani aina vähän lähempänä. Mutkan jälkeen kodin näkeminen antaa voimia jatkaa matkaa, vaikka en vielä perillä olekaan.

Turvallista kotimatkaa, ystävä, nähdään viimeistään Kotona!

 

Tositarina

Kaikki alkoi siitä, kun ihan ymmärrettävästä syystä en päässyt jumalanpalvelukseen kahteen viikkoon. Eikä siinä vielä mitään, eihän neljätoista päivää mikään mahdoton väliaika ole. Joskus sellaisellakin tahdilla yritettiin pärjätä. Voihan Raamattua ja hartauskirjoja ja saarnoja lukea itsekin, laulaa virsiä ja rukoilla. Se vain ei pidemmän päälle riitä, ei minulle ainakaan. Tarvitsen tarpeeksi aikaa ja tarpeeksi läheistä läsnäoloa Rakkaani kanssa, muuten suhteemme alkaa omalta puoleltani voida huonosti. Niin nytkin. Alamäkeen mentiin kiihtyvällä vauhdilla. 

Yhtenä päivänä annoin sitten itselleni luvan tehdä sellaista, minkä aivan hyvin tiedän vääräksi. Olen sen jo niin monta kertaa käynyt Jumalan edessä läpi, ettei siinä pitänyt olla mitään epäselvää. En vain välittänyt siitä. Eikä tämä kerta tietenkään tehnyt poikkeusta; kun annoin pirulle pikkusormen, se vei taas koko käden. Ilkkui vain mennessään, että "minähän sanoin, hähhähhää, olisihan sinun tämä pitänyt jo tietää!" Kadutti ja kovasti. Mitäpä sitä muuta voisi kuin katsoa peiliin, kun huomaa ihan tietoisesti tehneensä väärin. Oma moka. Muutenkin näin taas kipeän selvästi, mitä omassa sydämessäni on, miten konkreettisesti rikon Jumalan tahtoa vastaan ajatuksissani, sanoissani ja teoissani, koko elämässäni ja olemisessani. Jumalan armoa oli, etten kokonaan luovuttanut ja antanut mennä, kun kerran oli mennäkseen, vaan sain kääntyä ja katua ja muistaa Jeesuksen sanat: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen." Laki sai moukaroida ja jättää tienposkeen, josta tämä laupias nasaretilainen nosti kyytiinsä ja vei sunnuntain ehtoolliskirkkoon hoidettavaksi ja aloittamaan jälleen ihan puhtaalta pöydältä.  

Sainkin kaiken, mitä ikinä voin tarvita. Silti arkea kohti lähtiessä kummastelin, aivan kuin jotain puuttuisi: olin kuin huollosta tullut auto, jonka ajovaloista vasta toinen oli saatu palamaan. 

Eilen illalla sai armo sitten kirkastua oikein toden teolla. Maistelin Jesajan kirjan sanoja: "Sinä teet minut terveeksi; anna minun elää. Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe: sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa." Järki harasi vastaan, mutta ei mahtanut mitään. Valo alkoi voittaa. Minua oli vaivannut armon sanojen jano. Nyt sain taas juoda elävää vettä. "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä. -- Nouse korkealle vuorelle, Siion, sinä ilosanoman tuoja; korota voimakkaasti äänesi, Jerusalem, sinä ilosanoman tuoja. Korota, älä pelkää, sano Juudan kaupungeille: "Katso, teidän Jumalanne!" -- Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut sinun käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi, avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta, pimeydessä istuvat vankihuoneesta. -- Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? -- Minä johdan vedet korpeen, virrat erämaahan, antaakseni kansani, minun valittuni, juoda."  

En voinut lakata lukemasta, niin vahvasti nämä sanat puhuttelivat juuri sillä hetkellä juuri minua, langennutta ja lunastettua, Jumalan seurakuntaan kuuluvaa, Hänen omaansa: "Mutta et ole sinä, Jaakob, minua kutsunut, et ole sinä, Israel, itseäsi minun tähteni vaivannut -- et, vaan sinä olet minua synneilläsi vaivannut, rasittanut minua pahoilla töilläsi. Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista. -- Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. -- Koska olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi. Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; minä tuon sinun siemenesi päivän koiton ääriltä, päivän laskemilta minä sinut kokoan. Minä sanon pohjoiselle: Anna tänne! ja etelälle: Älä pidätä! Tuo minun poikani kaukaa ja minun tyttäreni hamasta maan äärestä - kaikki, jotka ovat otetut minun nimiini ja jotka minä olen kunniakseni luonut, jotka minä olen valmistanut ja tehnyt. Tuo esiin sokea kansa, jolla kuitenkin on silmät, ja kuurot, joilla kuitenkin on korvat. -- Mikä sanoo: "Minä olen Herran oma", mikä nimittää itsensä Jaakobin nimellä, mikä piirtää käteensä: "Herran oma", ja ottaa Israelin kunnianimeksensä. Näin sanoo Herra, Israelin kuningas, ja sen lunastaja, Herra Sebaot: -- Älkää vavisko älkääkä pelätkö. Enkö minä aikoja sitten antanut sinun kuulla ja sinulle ilmoittanut, ja te olette minun todistajani: Onko muuta Jumalaa kuin minä? Ei ole muuta pelastuskalliota, en minä ketään tunne. -- Muista tämä, Jaakob, ja sinä, Israel, sillä sinä olet minun palvelijani. Minä olen sinut valmistanut, sinä olet minun palvelijani: en minä unohda sinua, Israel. Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niin kuin pilven ja sinun syntisi niin kuin sumun. Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut. Iloitkaa, te taivaat, sillä Herra sen tekee, riemuitkaa, te maan syvyydet, puhjetkaa riemuun -- sillä Herra lunastaa Jaakobin, kirkastaa itsensä Israelissa." 

Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, kuinka suloiset ovat Vanhan testamentin ennustusten sanat Jeesuksesta! "Minä herätin hänet vanhurskaudessa, ja minä tasoitin kaikki hänen tiensä. Hän rakentaa minun kaupunkini ja päästää vapaiksi minun pakkosiirtolaiseni ilman maksua ja lahjusta, sanoo Herra Sebaot. -- Israelin pelastaa Herra iankaikkisella pelastuksella, te ette joudu häpeään ettekä pilkan alaisiksi, ette ikinä, hamaan iankaikkisuuteen saakka. -- Ainoastaan Herrassa - niin pitää minusta sanottaman - on vanhurskaus ja voima. Hänen tykönsä tulevat häveten kaikki, jotka ovat palaneet vihasta häntä vastaan. Herrassa tulee vanhurskaaksi kaikki Israelin siemen, ja hän on heidän kerskauksensa." (Lainaukset Jes. 38-45)

Miten mahtavaa oli herätä aamuvarhaisella samoissa ajatuksissa: Jeesus on sovittanut kaikki minun syntini! Niin yksinkertaista, niin helposti unohtuvaa, niin vapauttavaa! Opiskelija-asuntoni pimeässä huoneessa sai loistaa ihana valo. Mikä voisi enää painaa mieltä, kun Jeesus on rakas Vapahtajani! Mikä voisi pelottaa, kun hänen kauttaan pääsen varmasti taivaaseen! Mikä oma erehdys ja synnin mustaama teko voisi jättää Jumalan Pojan teot varjoonsa? Mikä voisi enää erottaa minut Jumalan rakkaudesta, joka on suurempi kaikkea! Heikko olen ja heikoksi jään, mutta Kristus onkin minun vanhurskauteni! Ja se on tosi se!

Hänessä hyvää yötä - ja huomenta!

Isä on tärkeä!

Onnea kaikille uusille ja vanhoille isille! Onnea kaikille tuleville isille! Onnea kaikille niille, jotka haluaisivat tulla isäksi! Onnea tasapuolisesti kaikille miehille! Te olette tarpeen!

Koko kansan psykiatri ja lapsiasiantuntija Jari Sinkkonen on nostanut uudessa kirjassaan esille jälleen tärkeän ja ajankohtaisen aiheen, tällä kertaa isät. Useimmat meistä ovat saaneet isältään paljon muutakin kuin puolet perimästään. Isät ovat kuitenkin keskenään erilaisia ja toteuttavat isyyttään hyvinkin erilaisin tavoin. Jari Sinkkonen painottaa, että isä ei ole lapselle koskaan merkityksetön; hän voi auttaa lapsiaan kasvamaan tasapainoisiksi ihmisiksi! Eikä siihen vaadita ihmeitä, vaan arkista yhdessäoloa. Kunpa kaikki isät saisivat muistaa, miten tärkeitä he ovat lapsilleen!

Sijaitsipa oma isämme jatkumolla läsnäolevat – poissaolevat isät missä tahansa, hän on joka tapauksessa jättänyt meihin jälkensä. Emme olisi tällaisia ilman isäämme. On hyvä miettiä myös sitä, minkälaisen jäljen itse jätämme lapsiimme. Monet ihan pienetkin asiat, ikävät tai mukavat, vahvistuvat toistuessaan. Onkin selvää, että niin vanhempina kuin omien vanhempiemme lapsina tarvitsemme anteeksiantamusta ja anteeksiantamista, ihan joka päivä.

Jari Sinkkonen puhuu myös siitä, että nyky-Suomessa ”Isyyttä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi”. Tämä tarjoaa haasteen kaikille miehille. Vaikka omia lapsia ei vielä tai mahdollisesti koskaan olisi, miehellä on monia mahdollisuuksia toimia ”raamikkaana” miehen mallina lapsille. Olen varmasti aika jäävi sanomaan näin, mutta ihailen silti oman mieheni toimintaa omien ja muiden lasten kanssa. Hän näyttää selkeästi, että mies voi tarjota lapsille rajat, rakkautta ja remuamista. Sellaisen miehen isänpäiväkortti ei voikaan alkaa muilla kuin eräillä maailman kauneimmilla sanoilla: ”Isi on kiltti.”

Iloista isänpäivää taivaallisen Isämme turvissa!

Aamun dramatiikkaa

Nukuin pitkästä aikaa makeasti korvatulppien suojin. Dramatiikka taisikin siirtyä uniini, joista viimeiseksi näkemäni päättyi kuin elokuvan loppukohtaus: Huimien vaiheiden jälkeen ilmaan jäi leijumaan vain palanen ruutupaperia, jossa luki: "Synnit poissa".

Herättyäni tuntui ihan hyvältä ja rauhoittavalta tehdä ristinmerkki ja rukoilla. Vielä paljon paremmalta tuntui avata Raamattu ja huomata sitä lukiessa, miten paljon uutta ihan tuttukin kohta voi antaa. Ihana lähteä vapautettuna vielä luennolle ja sitten viikonloppuvapaalle.

Sadas blogitekstini saakin päättyä samoihin Jesajan kirjan puhutteleviin sanoihin luvuissa 52-54 (ehdottomasti yksi lempikohdistani Raamatussa):

2 Pudista päältäsi tomu, nouse istuimellesi, Jerusalem; irroita kahleet kaulastasi, sinä vangittu tytär Siion.

3 Sillä näin sanoo Herra: Ilmaiseksi teidät myytiin, rahatta teidät lunastetaan.

4 Sillä näin sanoo Herra, Herra: Minun kansani meni ensin alas Egyptiin asumaan siellä muukalaisena, ja sitten Assur sorti sitä ilman syytä.

5 Ja nyt, mitä minulla on tekemistä täällä, sanoo Herra, kun minun kansani on viety pois ilmaiseksi? Sen valtiaat elämöivät, sanoo Herra, ja minun nimeäni pilkataan alati, kaiket päivät.

6 Sentähden minun kansani on tunteva minun nimeni, sentähden se on tunteva sinä päivänä, että minä olen se, joka sanon: "Katso, tässä minä olen".

7 Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: "Sinun Jumalasi on kuningas!"

8 Kuule! Vartijasi korottavat äänensä, kaikki he riemuitsevat, sillä he näkevät silmästä silmään, kuinka Herra palajaa Siioniin.

9 Huutakaa ilosta, riemuitkaa, kaikki te Jerusalemin rauniot, sillä Herra lohduttaa kansansa, lunastaa Jerusalemin.

10 Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme autuuden.

11 Pois, pois! Lähtekää sieltä, älkää koskeko saastaiseen; lähtekää sen keskeltä, puhdistautukaa, te Herran aseenkantajat.

12 Sillä ei teidän tarvitse kiiruusti lähteä, ei paeten kulkea; sillä Herra käy teidän edellänne, Israelin Jumala seuraa suojananne.

13 Katso, minun palvelijani menestyy, hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva.

14 Niinkuin monet kauhistuivat häntä-sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo-

15 niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet, sen he saavat havaita.

2 Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.

3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.

4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,

5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

4 Älä pelkää, sillä et sinä häpeään joudu; älä ole häpeissäsi, sillä et sinä ole pettyvä. Nuoruutesi häpeän sinä olet unhottava, leskeytesi pilkkaa et ole enää muistava.

5 Sillä hän, joka sinut teki, on sinun aviomiehesi, Herra Sebaot on hänen nimensä, sinun lunastajasi on Israelin Pyhä, hän joka kaiken maan Jumalaksi kutsutaan.

6 Sillä niinkuin hyljätyn, syvästi murheellisen vaimon on Herra sinut kutsunut-nuoruuden vaimon, joka on ollut halveksittu, sanoo sinun Jumalasi.

7 Vähäksi silmänräpäykseksi minä hylkäsin sinut, mutta minä kokoan sinut jälleen suurella laupeudella.

8 Ylitsevuotavassa vihassani minä peitin sinulta kasvoni silmänräpäykseksi, mutta minä armahdan sinut iankaikkisella armolla, sanoo Herra, sinun lunastajasi.

9 Sillä tämä on minulle, niinkuin olivat Nooan vedet: niinkuin minä vannoin, etteivät Nooan vedet enää tulvi maan ylitse, niin minä vannon, etten enää vihastu sinuun enkä sinua nuhtele.

10 Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.

11 Sinä kurja, myrskyn raastama, sinä lohduton! Katso, minä muuraan sinun kivesi kiiltokivellä, panen sinun perustuksesi safiireista,

12 minä teen sinun harjasi rubiineista ja sinun porttisi kristalleista ja koko sinun ympärysmuurisi jalokivistä.

13 Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opetuslapsia, ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva.

14 Sinut vahvistetaan vanhurskaudella; sinä olet oleva kaukana väkivallasta, sillä ei sinulla ole pelkäämistä, ja kaukana hävityksestä, sillä ei se sinua lähesty.

15 Jos sinun kimppuusi karataan, ei se ole minusta; joka kimppuusi karkaa, se eteesi kaatuu.

16 Katso, minä olen luonut sepän, joka lietsoo hiilivalkeata ja kuonnuttaa aseen käytäntöönsä; mutta minä olen myös luonut tuhontuottajan hävittämään sen.

17 Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton; ja jokaisen kielen, joka nousee käymään sinun kanssasi oikeutta, sinä osoitat vääräksi. Tämä on Herran palvelijain perintöosa, tämä heidän vanhurskautensa, minulta saatu, sanoo Herra.

 

Sanoja, sanoja

Sydämen kyllyydestä suu puhuu,

sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset

- ja tyhjästä sydämestä tyhjänpäiväiset sanat. . .

Jokaisesta turhasta sanasta teidän on tehtävä tili tuomiopäivänä

- samoin jokaisesta oikeasta ja tärkeästä sanasta, joka jää sanomatta -

sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi

- sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu! (vrt. Matt. 12: 33-37, 15: 18-19)

Tällaista dialogia kävin läpi mielessäni eilisiä sanavalintojani miettiessäni. Samalla sain kohdata silmiä avaavat viisauden, tiedon, totuuden ja iankaikkisen elämän sanat.

"Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi? Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse! Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojien kanssa. Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta. -- Sinun kielesi punoo turmiota, se on kuin terävä partaveitsi, sinä petoksen tekijä. Sinä rakastat pahaa etkä hyvää, sinä puhut valhetta etkä totta. Sinä rakastat kaikkia surman sanoja, sinä kavala kieli. -- Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmiesi eteen. Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unohdatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa. Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden." Ps. 50: 16-19, Ps. 52: 4-6, Ps. 50: 21-23

"Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi. -- Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden. Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin. Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ilahtuisivat ne luut, jotka särkenyt olet. Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä. -- Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi. -- Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää." Ps. 51: 3-6, 8-14, 17, 19 

"Katso, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, minun rakkaani, johon minun sieluni on mielistynyt; minä panen Henkeni häneen, ja hän on saattava oikeuden sanomaa pakanoille. Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen ääntänsä kuule kukaan kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon. Ja hänen nimeensä pakanat panevat toivonsa. -- Sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä. -- Tälle on annettava nimi Immanuel, mikä on käännettynä: Jumala meidän kanssamme." Matt. 12: 18-21, 1: 21, 23

Odotan taas kovasti ensi sunnuntaita, jumalanpalvelusta ja ehtoollista. Alttarilla saan kohdata niin ihanan konkreettisesti luoksemme tulevan Vapahtajan. Miten valtavan suuret lahjat saammekaan - lahjoittaahan Jeesus meille kaiken sen, mikä meiltä puuttuu! Täyttäköön Hän sydämemme armollaan ja suumme armonsa sanoilla.

Siunattuna on hyvä lähteä uutta kohti. Siunausta sinullekin tähän iltaan ja kaikkeen tulevaan!

 

Kultahiekkaa

 

           "Kuinka kalliit ovat minulle 

           sinun ajatuksesi, Jumala, 

           kuinka suuri on niitten luku! 

           Jos minä tahtoisin ne lukea, 

           olisi niitä enemmän kuin 

           hiekanjyväsiä." 

           Psalmi 139: 17-18

         

Ristin luona

"Ristis luokse, Jeesus sun, suo mun jäädä aina.
Siinä kuormat kiusatun eivät enää paina.
Risti vain, risti vain, kerskaus on mulla.
Kiitos, että armon sain, taivaaseen saan tulla.  

Ristis luona, Jeesus sun, aamutähti koittaa.
Luona ristis siunatun rakkaus mun voittaa.

Ristis luona, Jeesus sun, armohos mua sulje.
Siinä turva tuomitun; rinnallani kulje!

Ristis luona, Jeesus sun, toivon, valvon, kiitän,
kunnes enkellauluhun ääneni mä liitän.
Risti vain, risti vain, kerskaus on mulla.
Kiitos, että armon sain, taivaaseen saan tulla."

Laulu on tullut minulle tutuksi Siionin kanteleesta, ja sen voi kuunnella 
                                                esimerkiksi täältä.

     

Kutsumusammatti kutsuu

Tänä syksynä psykologian opinnoissani on alkanut laajojen teoriaopintojen jälkeen kauan odotettu käytännöllisempi vaihe. Harjoitteluun valmentavissa opinnoissa meitä opastetaan kohtaamaan aivan nurkan takana häämöttävän harjoittelun ja työelämän haasteet. Olemme päässeet tutustumaan erilaisiin arviointitapoihin ja testimenetelmiin, lausuntoihin ja yhteenvetoihin, ammattikäytäntöihin ja -etiikkaan sekä muihin psykologin työn "ammattisalaisuuksiin". Luennot ja keskustelut ovat ainakin omalla kohdallani toimineet myös erinomaisena virikkeenä oman ammatillisen kasvun pohdinnalle.

Eiliseltä "Mitä nuoren psykologin tulee tietää" -luennolta nappasinkin takataskuuni lakitiedon lisäksi hyviä ajatuksia psykologina kehittymisestä. Koska pohjakoulutuksemme antaa laaja-alaisen pätevyyden kymmeniin eri suuntausvaihtoehtoihin, meillä on tulevaisuuden työtehtävien suhteen paljon valinnanvaraa. Sen vuoksi onkin tärkeää pohtia, minkä psykologian alueen kokisin niin vahvasti omakseni, että haluaisin kehittyä selvimmin juuri sen alueen asiantuntijana. Luennoitsija lainasi persoonallisuuspsykologian puolelta tutuksi tullutta ajatusta ihmisen ja ympäristön yhteensopivuudesta, tällä kertaa työympäristöön liittyen (person-job fit): "PE (person-environment) fit theories of vocational choice propose that higher levels of satisfaction and mental and physical well-being will occur when there is a good fit between the person and the environment (e.g. Davis & Lofquist, 1984; Holland, 1997)."

Kristittynä tätä oli vallan mukava kuunnella. Puhuuhan tämäkin lainaus juuri siitä, kuinka Luoja on jo hyvissä ajoin etukäteen valinnut juuri minulle henkilökohtaisesti juuri tietynlaiset ominaisuudet, joilla varustettuna voin parhaiten toimia toisten hyväksi - ja voin itsekin hyvin - juuri tietynlaisessa ympäristössä. Minun ei tarvitse harmitella sitä, miksi olen juuri tällainen ja miksi en ole muunlainen, eikä minun tarvitse väkisin yrittää muuttua aivan toisenlaiseksi (voin kyllä kehittää moniakin ominaisuuksiani). Minä olen omanlaiseni, aivan tarkoituksella. Ei se ole sattumaa. Se on yksi Luojan keinoista ohjata meitä toimimaan Hänen tahtonsa mukaan.

Minulle on ollut suuri oivallus ymmärtää, ettei minun ole pakko noudattaa jotakin itseni, yhteiskunnan tai läheisten ihmisten muodostamaa elämän käsikirjoitussuunnitelmaa. Kymmenen käskyn, Jumalan rakkauden ja lähimmäisenrakkauden puitteissa olen vapaa kuuntelemaan myös sitä, mikä minusta itsestä tuntuisi parhaalta - onhan sekin osa Jumalan suurta suunnitelmaa!

Löytö

Välillä oli jo unohtua, mitä kaikkea olemmekaan käyneet läpi viime vuosien aikana. Elämä maistuu nykyisin niin paljon paremmalta. Äsken muuttotavaroita purkaessa löysin kaksi aikaisempaa kalenteriani, joita on kyllä aika hätkähdyttävää lukea. Silloin monen monituista kertaa ihmettelin, miksi ihmeessä nukuin niin huonosti. Nyt senaikaisia kalenteri- ja päiväkirjamerkintöjä lukiessa en enää ihmettele yhtään, sen verran runsaasti stressitekijöitä oli kuormittamassa elämääni ja yöuniani. Monenlaista murhetta, epävarmuutta ja erisuuruisia haasteita.

Miten ihmeellisiä teitä kuljetatkaan omiasi, Jumalani! Annat ottamalla pois, synnytät surusta kiitosta ja epätoivosta luottamusta. Ahdistuksen keskellä vedät lähemmäksi itseäsi. Miten lähellä sinua silloin olinkaan! Nyt jälkikäteen näen, kuinka lisäsit kärsivällisyyttäni ja turvautumista sinun voimaasi silloin, kun luulin, etten enää voi jaksaa. Sinä käännät elämän kulkua ja teet mahdottomalta näyttävänkin mahdolliseksi. Annat sataa ja paistaa. Välillä virvoittaa sade, välillä auringonpaiste. Sinuun saan uskoa niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä, koska sinun rakkautesi ei koskaan laannu. Sinä tiedät, mikä on parhaaksi, myös juuri minulle juuri nyt. Tuleva on minulta piilossa, mutta ei sinulta. Joskus saatan pelätä, kun en voi olla varma siitä, mitä on edessä. Sinulle kaikki on kuitenkin selvää. Kaikella haluat omillesi vain hyvää. Kasvatat meitä uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Lapsinasi.

Rakas Herrani, pidä meidät lähelläsi kaikkina päivinämme, ja sittenkin, kun aikaa ei enää ole.

 

Lapset rakastavat rutiineja

 

En ole mikään lastenkasvatusalan ammattilainen. Opintoni ovat lähinnä sivunneet lasten kehitys- ja kasvatusteemoja, ja äitinäkin minulla on vielä valtavasti opittavaa lasten kasvattamisesta, etenkin kristillisestä sellaisesta. Voin silti jakaa yhden löydön, joka on näyttänyt tenhonsa ja tehonsa jo monta kertaa. 

Lapset rakastavat rutiineja. Siis todella rakastavat. Itse olen monin tavoin vaihtelunhaluinen, mutta lasten kanssa on silti parasta tehdä usein toistuvat asiat (harvoja piristäviä poikkeuksia lukuunottamatta) aina samalla tavalla. Rutiinit helpottavat vanhempienkin arkea, mutta lapsille ne merkitsevät vielä enemmän. Alan ihmiset puhuvat arjen turvallisesta rakenteesta. Niin kliseistä kuin se onkin, lapset kokevat tuttuuden turvallisuutena. Muutokset ovat joka kerta ainakin vähän jännittäviä. Rutiinit tukevat myös lasten toimijuutta. On helpompi osallistua ja sosiaalistua perheen ja yhteisön tapoihin, kun muistaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lapsena vielä oppiikin usein toistuvat asiat ulkoa kuin huomaamatta. Saattaa siinä lapsen itsetuntokin vahvistua terveellä tavalla, kun huomaa osaavansa. Eikä lapsen mielestä ole varmaan mitään hauskempaa kuin päästä huomauttamaan aikuiselle, kun jokin tuttu juttu meinaa unohtua.

Nykyisin pyrinkin pitämään kiinni hyvistä rutiineista. Jotkut ovat perua omasta lapsuudenkodistani, ja joihinkin totuttelemme yhdessä. Aamurutiineissa on vielä melkoisesti hiomista, mutta illat ovat alkaneet sujua yhä iisimmin. Leikkien ja iltapalan, -pisujen ja -pesujen jälkeen sytytämme olohuoneessa tuohuksen (voisi se olla tavallinenkin kynttilä, mutta tuohusta on ollut helpompi nimittää juuri "rukouskynttiläksi", jonka sytyttäminen on merkki siitä, että on aika rauhoittua). Sanomme pienen rukouksen, ja iltahartaudeksi luemme seuraavan evankeliumitekstin (edellisillan tuttu kertomus saa jatkoa). Päätämme iltahartauden aina Isä meidän -rukoukseen, Herran siunaukseen ja ristinmerkkiin. En tiedä äitinä oikein mitään suloisempaa kuin yhteen ääneen rukoileminen lasten kanssa. Lopuksi pojat saavat vuorollaan sammuttaa tuohuksen. Sitten pusut ja halit ja nukkumaan. Toimii useimmiten oikein mainiosti, suosittelen!

Toinen vanha lastenkasvatusviisaus on "rajat ja rakkaus". Aamulla tajusin, että siinähän on vain vähän toisella tavalla sanottuna "laki ja evankeliumi". Niitä tarvitsevat niin pienemmät kuin isommatkin ihmiset.

Pidetäänhän hyvää huolta omista ja toistenkin lapsista. Hoivatkoon rakas Isämme meitä oman Poikansa kautta tänään ja joka päivä.