Kaikki alkoi siitä, kun ihan ymmärrettävästä syystä en päässyt jumalanpalvelukseen kahteen viikkoon. Eikä siinä vielä mitään, eihän neljätoista päivää mikään mahdoton väliaika ole. Joskus sellaisellakin tahdilla yritettiin pärjätä. Voihan Raamattua ja hartauskirjoja ja saarnoja lukea itsekin, laulaa virsiä ja rukoilla. Se vain ei pidemmän päälle riitä, ei minulle ainakaan. Tarvitsen tarpeeksi aikaa ja tarpeeksi läheistä läsnäoloa Rakkaani kanssa, muuten suhteemme alkaa omalta puoleltani voida huonosti. Niin nytkin. Alamäkeen mentiin kiihtyvällä vauhdilla.
Yhtenä päivänä annoin sitten itselleni luvan tehdä sellaista, minkä aivan hyvin tiedän vääräksi. Olen sen jo niin monta kertaa käynyt Jumalan edessä läpi, ettei siinä pitänyt olla mitään epäselvää. En vain välittänyt siitä. Eikä tämä kerta tietenkään tehnyt poikkeusta; kun annoin pirulle pikkusormen, se vei taas koko käden. Ilkkui vain mennessään, että "minähän sanoin, hähhähhää, olisihan sinun tämä pitänyt jo tietää!" Kadutti ja kovasti. Mitäpä sitä muuta voisi kuin katsoa peiliin, kun huomaa ihan tietoisesti tehneensä väärin. Oma moka. Muutenkin näin taas kipeän selvästi, mitä omassa sydämessäni on, miten konkreettisesti rikon Jumalan tahtoa vastaan ajatuksissani, sanoissani ja teoissani, koko elämässäni ja olemisessani. Jumalan armoa oli, etten kokonaan luovuttanut ja antanut mennä, kun kerran oli mennäkseen, vaan sain kääntyä ja katua ja muistaa Jeesuksen sanat: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen." Laki sai moukaroida ja jättää tienposkeen, josta tämä laupias nasaretilainen nosti kyytiinsä ja vei sunnuntain ehtoolliskirkkoon hoidettavaksi ja aloittamaan jälleen ihan puhtaalta pöydältä.
Sainkin kaiken, mitä ikinä voin tarvita. Silti arkea kohti lähtiessä kummastelin, aivan kuin jotain puuttuisi: olin kuin huollosta tullut auto, jonka ajovaloista vasta toinen oli saatu palamaan.
Eilen illalla sai armo sitten kirkastua oikein toden teolla. Maistelin Jesajan kirjan sanoja: "Sinä teet minut terveeksi; anna minun elää. Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe: sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa." Järki harasi vastaan, mutta ei mahtanut mitään. Valo alkoi voittaa. Minua oli vaivannut armon sanojen jano. Nyt sain taas juoda elävää vettä. "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä. -- Nouse korkealle vuorelle, Siion, sinä ilosanoman tuoja; korota voimakkaasti äänesi, Jerusalem, sinä ilosanoman tuoja. Korota, älä pelkää, sano Juudan kaupungeille: "Katso, teidän Jumalanne!" -- Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut sinun käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi, avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta, pimeydessä istuvat vankihuoneesta. -- Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? -- Minä johdan vedet korpeen, virrat erämaahan, antaakseni kansani, minun valittuni, juoda."
En voinut lakata lukemasta, niin vahvasti nämä sanat puhuttelivat juuri sillä hetkellä juuri minua, langennutta ja lunastettua, Jumalan seurakuntaan kuuluvaa, Hänen omaansa: "Mutta et ole sinä, Jaakob, minua kutsunut, et ole sinä, Israel, itseäsi minun tähteni vaivannut -- et, vaan sinä olet minua synneilläsi vaivannut, rasittanut minua pahoilla töilläsi. Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista. -- Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. -- Koska olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi. Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; minä tuon sinun siemenesi päivän koiton ääriltä, päivän laskemilta minä sinut kokoan. Minä sanon pohjoiselle: Anna tänne! ja etelälle: Älä pidätä! Tuo minun poikani kaukaa ja minun tyttäreni hamasta maan äärestä - kaikki, jotka ovat otetut minun nimiini ja jotka minä olen kunniakseni luonut, jotka minä olen valmistanut ja tehnyt. Tuo esiin sokea kansa, jolla kuitenkin on silmät, ja kuurot, joilla kuitenkin on korvat. -- Mikä sanoo: "Minä olen Herran oma", mikä nimittää itsensä Jaakobin nimellä, mikä piirtää käteensä: "Herran oma", ja ottaa Israelin kunnianimeksensä. Näin sanoo Herra, Israelin kuningas, ja sen lunastaja, Herra Sebaot: -- Älkää vavisko älkääkä pelätkö. Enkö minä aikoja sitten antanut sinun kuulla ja sinulle ilmoittanut, ja te olette minun todistajani: Onko muuta Jumalaa kuin minä? Ei ole muuta pelastuskalliota, en minä ketään tunne. -- Muista tämä, Jaakob, ja sinä, Israel, sillä sinä olet minun palvelijani. Minä olen sinut valmistanut, sinä olet minun palvelijani: en minä unohda sinua, Israel. Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niin kuin pilven ja sinun syntisi niin kuin sumun. Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut. Iloitkaa, te taivaat, sillä Herra sen tekee, riemuitkaa, te maan syvyydet, puhjetkaa riemuun -- sillä Herra lunastaa Jaakobin, kirkastaa itsensä Israelissa."
Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, kuinka suloiset ovat Vanhan testamentin ennustusten sanat Jeesuksesta! "Minä herätin hänet vanhurskaudessa, ja minä tasoitin kaikki hänen tiensä. Hän rakentaa minun kaupunkini ja päästää vapaiksi minun pakkosiirtolaiseni ilman maksua ja lahjusta, sanoo Herra Sebaot. -- Israelin pelastaa Herra iankaikkisella pelastuksella, te ette joudu häpeään ettekä pilkan alaisiksi, ette ikinä, hamaan iankaikkisuuteen saakka. -- Ainoastaan Herrassa - niin pitää minusta sanottaman - on vanhurskaus ja voima. Hänen tykönsä tulevat häveten kaikki, jotka ovat palaneet vihasta häntä vastaan. Herrassa tulee vanhurskaaksi kaikki Israelin siemen, ja hän on heidän kerskauksensa." (Lainaukset Jes. 38-45)
Miten mahtavaa oli herätä aamuvarhaisella samoissa ajatuksissa: Jeesus on sovittanut kaikki minun syntini! Niin yksinkertaista, niin helposti unohtuvaa, niin vapauttavaa! Opiskelija-asuntoni pimeässä huoneessa sai loistaa ihana valo. Mikä voisi enää painaa mieltä, kun Jeesus on rakas Vapahtajani! Mikä voisi pelottaa, kun hänen kauttaan pääsen varmasti taivaaseen! Mikä oma erehdys ja synnin mustaama teko voisi jättää Jumalan Pojan teot varjoonsa? Mikä voisi enää erottaa minut Jumalan rakkaudesta, joka on suurempi kaikkea! Heikko olen ja heikoksi jään, mutta Kristus onkin minun vanhurskauteni! Ja se on tosi se!
Hänessä hyvää yötä - ja huomenta!
Yhtenä päivänä annoin sitten itselleni luvan tehdä sellaista, minkä aivan hyvin tiedän vääräksi. Olen sen jo niin monta kertaa käynyt Jumalan edessä läpi, ettei siinä pitänyt olla mitään epäselvää. En vain välittänyt siitä. Eikä tämä kerta tietenkään tehnyt poikkeusta; kun annoin pirulle pikkusormen, se vei taas koko käden. Ilkkui vain mennessään, että "minähän sanoin, hähhähhää, olisihan sinun tämä pitänyt jo tietää!" Kadutti ja kovasti. Mitäpä sitä muuta voisi kuin katsoa peiliin, kun huomaa ihan tietoisesti tehneensä väärin. Oma moka. Muutenkin näin taas kipeän selvästi, mitä omassa sydämessäni on, miten konkreettisesti rikon Jumalan tahtoa vastaan ajatuksissani, sanoissani ja teoissani, koko elämässäni ja olemisessani. Jumalan armoa oli, etten kokonaan luovuttanut ja antanut mennä, kun kerran oli mennäkseen, vaan sain kääntyä ja katua ja muistaa Jeesuksen sanat: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen." Laki sai moukaroida ja jättää tienposkeen, josta tämä laupias nasaretilainen nosti kyytiinsä ja vei sunnuntain ehtoolliskirkkoon hoidettavaksi ja aloittamaan jälleen ihan puhtaalta pöydältä.
Sainkin kaiken, mitä ikinä voin tarvita. Silti arkea kohti lähtiessä kummastelin, aivan kuin jotain puuttuisi: olin kuin huollosta tullut auto, jonka ajovaloista vasta toinen oli saatu palamaan.
Eilen illalla sai armo sitten kirkastua oikein toden teolla. Maistelin Jesajan kirjan sanoja: "Sinä teet minut terveeksi; anna minun elää. Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe: sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa." Järki harasi vastaan, mutta ei mahtanut mitään. Valo alkoi voittaa. Minua oli vaivannut armon sanojen jano. Nyt sain taas juoda elävää vettä. "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä. -- Nouse korkealle vuorelle, Siion, sinä ilosanoman tuoja; korota voimakkaasti äänesi, Jerusalem, sinä ilosanoman tuoja. Korota, älä pelkää, sano Juudan kaupungeille: "Katso, teidän Jumalanne!" -- Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut sinun käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi, avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta, pimeydessä istuvat vankihuoneesta. -- Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? -- Minä johdan vedet korpeen, virrat erämaahan, antaakseni kansani, minun valittuni, juoda."
En voinut lakata lukemasta, niin vahvasti nämä sanat puhuttelivat juuri sillä hetkellä juuri minua, langennutta ja lunastettua, Jumalan seurakuntaan kuuluvaa, Hänen omaansa: "Mutta et ole sinä, Jaakob, minua kutsunut, et ole sinä, Israel, itseäsi minun tähteni vaivannut -- et, vaan sinä olet minua synneilläsi vaivannut, rasittanut minua pahoilla töilläsi. Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista. -- Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. -- Koska olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi. Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; minä tuon sinun siemenesi päivän koiton ääriltä, päivän laskemilta minä sinut kokoan. Minä sanon pohjoiselle: Anna tänne! ja etelälle: Älä pidätä! Tuo minun poikani kaukaa ja minun tyttäreni hamasta maan äärestä - kaikki, jotka ovat otetut minun nimiini ja jotka minä olen kunniakseni luonut, jotka minä olen valmistanut ja tehnyt. Tuo esiin sokea kansa, jolla kuitenkin on silmät, ja kuurot, joilla kuitenkin on korvat. -- Mikä sanoo: "Minä olen Herran oma", mikä nimittää itsensä Jaakobin nimellä, mikä piirtää käteensä: "Herran oma", ja ottaa Israelin kunnianimeksensä. Näin sanoo Herra, Israelin kuningas, ja sen lunastaja, Herra Sebaot: -- Älkää vavisko älkääkä pelätkö. Enkö minä aikoja sitten antanut sinun kuulla ja sinulle ilmoittanut, ja te olette minun todistajani: Onko muuta Jumalaa kuin minä? Ei ole muuta pelastuskalliota, en minä ketään tunne. -- Muista tämä, Jaakob, ja sinä, Israel, sillä sinä olet minun palvelijani. Minä olen sinut valmistanut, sinä olet minun palvelijani: en minä unohda sinua, Israel. Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niin kuin pilven ja sinun syntisi niin kuin sumun. Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut. Iloitkaa, te taivaat, sillä Herra sen tekee, riemuitkaa, te maan syvyydet, puhjetkaa riemuun -- sillä Herra lunastaa Jaakobin, kirkastaa itsensä Israelissa."
Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, kuinka suloiset ovat Vanhan testamentin ennustusten sanat Jeesuksesta! "Minä herätin hänet vanhurskaudessa, ja minä tasoitin kaikki hänen tiensä. Hän rakentaa minun kaupunkini ja päästää vapaiksi minun pakkosiirtolaiseni ilman maksua ja lahjusta, sanoo Herra Sebaot. -- Israelin pelastaa Herra iankaikkisella pelastuksella, te ette joudu häpeään ettekä pilkan alaisiksi, ette ikinä, hamaan iankaikkisuuteen saakka. -- Ainoastaan Herrassa - niin pitää minusta sanottaman - on vanhurskaus ja voima. Hänen tykönsä tulevat häveten kaikki, jotka ovat palaneet vihasta häntä vastaan. Herrassa tulee vanhurskaaksi kaikki Israelin siemen, ja hän on heidän kerskauksensa." (Lainaukset Jes. 38-45)
Miten mahtavaa oli herätä aamuvarhaisella samoissa ajatuksissa: Jeesus on sovittanut kaikki minun syntini! Niin yksinkertaista, niin helposti unohtuvaa, niin vapauttavaa! Opiskelija-asuntoni pimeässä huoneessa sai loistaa ihana valo. Mikä voisi enää painaa mieltä, kun Jeesus on rakas Vapahtajani! Mikä voisi pelottaa, kun hänen kauttaan pääsen varmasti taivaaseen! Mikä oma erehdys ja synnin mustaama teko voisi jättää Jumalan Pojan teot varjoonsa? Mikä voisi enää erottaa minut Jumalan rakkaudesta, joka on suurempi kaikkea! Heikko olen ja heikoksi jään, mutta Kristus onkin minun vanhurskauteni! Ja se on tosi se!
Hänessä hyvää yötä - ja huomenta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti