En ole mikään lastenkasvatusalan ammattilainen. Opintoni ovat lähinnä sivunneet lasten kehitys- ja kasvatusteemoja, ja äitinäkin minulla on vielä valtavasti opittavaa lasten kasvattamisesta, etenkin kristillisestä sellaisesta. Voin silti jakaa yhden löydön, joka on näyttänyt tenhonsa ja tehonsa jo monta kertaa.
Lapset rakastavat rutiineja. Siis todella rakastavat. Itse olen monin tavoin vaihtelunhaluinen, mutta lasten kanssa on silti parasta tehdä usein toistuvat asiat (harvoja piristäviä poikkeuksia lukuunottamatta) aina samalla tavalla. Rutiinit helpottavat vanhempienkin arkea, mutta lapsille ne merkitsevät vielä enemmän. Alan ihmiset puhuvat arjen turvallisesta rakenteesta. Niin kliseistä kuin se onkin, lapset kokevat tuttuuden turvallisuutena. Muutokset ovat joka kerta ainakin vähän jännittäviä. Rutiinit tukevat myös lasten toimijuutta. On helpompi osallistua ja sosiaalistua perheen ja yhteisön tapoihin, kun muistaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lapsena vielä oppiikin usein toistuvat asiat ulkoa kuin huomaamatta. Saattaa siinä lapsen itsetuntokin vahvistua terveellä tavalla, kun huomaa osaavansa. Eikä lapsen mielestä ole varmaan mitään hauskempaa kuin päästä huomauttamaan aikuiselle, kun jokin tuttu juttu meinaa unohtua.
Nykyisin pyrinkin pitämään kiinni hyvistä rutiineista. Jotkut ovat perua omasta lapsuudenkodistani, ja joihinkin totuttelemme yhdessä. Aamurutiineissa on vielä melkoisesti hiomista, mutta illat ovat alkaneet sujua yhä iisimmin. Leikkien ja iltapalan, -pisujen ja -pesujen jälkeen sytytämme olohuoneessa tuohuksen (voisi se olla tavallinenkin kynttilä, mutta tuohusta on ollut helpompi nimittää juuri "rukouskynttiläksi", jonka sytyttäminen on merkki siitä, että on aika rauhoittua). Sanomme pienen rukouksen, ja iltahartaudeksi luemme seuraavan evankeliumitekstin (edellisillan tuttu kertomus saa jatkoa). Päätämme iltahartauden aina Isä meidän -rukoukseen, Herran siunaukseen ja ristinmerkkiin. En tiedä äitinä oikein mitään suloisempaa kuin yhteen ääneen rukoileminen lasten kanssa. Lopuksi pojat saavat vuorollaan sammuttaa tuohuksen. Sitten pusut ja halit ja nukkumaan. Toimii useimmiten oikein mainiosti, suosittelen!
Toinen vanha lastenkasvatusviisaus on "rajat ja rakkaus". Aamulla tajusin, että siinähän on vain vähän toisella tavalla sanottuna "laki ja evankeliumi". Niitä tarvitsevat niin pienemmät kuin isommatkin ihmiset.
Pidetäänhän hyvää huolta omista ja toistenkin lapsista. Hoivatkoon rakas Isämme meitä oman Poikansa kautta tänään ja joka päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti