Ihme ja kumma

"Minä uskon alkuräjähdykseen,  
yhteen ainoaan
tyhjästä syntyneen energian laajenemiseen,
kaiken olevan alullepanijaan,
luovaan tuhoon,
jota ilman ei ole mitään,
mitä on ollut, mitä nyt on ja mitä tuleva on

ja miljardeihin vuosiin,
aikaan, jonka kuluessa
olematon muuttuu olevaksi 
ja mahdoton todennäköiseksi

ja sattumaan, 
näkymättömään voimaan,
jonka kautta kaikki on saanut syntynsä,
järjestys kaaoksesta,
geeniperimä alkuliemestä,
syntynyt, ei luotu,
ja jonka johdatuksessa 
sukupolven toisensa jälkeen pitää vaeltaman

ja makroevoluutioon,
lajien syntyyn yhdestä kantamuodosta,
teoriaan, jonka edessä jokaisen ihmisen 
pitää notkistaman polvensa
ja tunnustaman, ettei ole Jumalaa

ja luonnonvalintaan, 
luonnolliseen pahuuteen, 
geenien itsekkyyteen, 
elämän syntymiseen elottomasta 
ja kaiken tyhjiin raukeamiseen.

Tämä on tieteellinen totuus."

Vastaavan kaltaisen uskontunnustuksen sisältää lähes jokainen kiehtovia, kunnioitusta herättäviä ja ihmisen ymmärryksen ylittäviä luonnontieteellisiä ilmiöitä käsittelevä kirja, artikkeli, uutinen ja luontodokumentti. Siinä missä kristitty mielellään nostaisi hattua ja kunnioittaisi kaiken Luojaa, kiitetäänkin luontoa, evoluutiota tai geenejä taitavuudesta ja luomakunnan ihmeellisyyksistä. On ällistyttävää, kuinka tehokkaasti kyseinen tunnustus on onnistuttu ymppäämään sellaisiinkin yhteyksiin, joissa sillä ei ole sisällön puolesta mitään funktiota. Englannin oppikirjassa opetellaan alkuräjähdykseen liittyvää sanastoa. Suomen sääilmiöistä kertova kirja alkaa kuvauksella miljardien vuosien takaisen "alkumaapallon" olosuhteista. Perhosten kevätvaelluksia käsittelevässä radiohaastattelussa ylistetään evoluution mahdollistamia ominaisuuksia. Lapsen puheen kehitystä käsittelevässä pääsykoeartikkelissa pohditaan, mahdollistiko varhaisihmisen puheen kehitys ryhmätoiminnan vai tiiviit sosiaaliset kontaktit puhetaidon kehittymisen. Tekniikka ja talous -lehden työpaikkaliitteen mainoksessa viisas ihminen nousee puku päällä ja salkku kädessä alkumerestä kohti Uratietä, perässään edistystä kohti kulkevat alkeellisemmat kehitysvaiheet kalasta ihmisapinaan. Ihan vitsistä kävisi, jos kehitysoppia ei tarvitsisi ottaa niin tosissaan.

Voi meitä, "viisaita" ihmisiä!

"Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet

ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi."

Voi meitä, Jumalan kuvaksi luotuja! 
Voi meitä, hyvän hajottajia! 
Ja meille annettiin silmät nähdä!

"Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,

sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.

Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,

koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt."

Room. 2: 1, 3:19-20

"Kaikki, mikä maailmassa kaunista on, ihanaa, se on Luojan rakkauden ihmisille antamaa", lauletaan eräässä hengellisessä laulussa. Koulutukseni ja työni kautta olen tullut näkemään myös asian toisen puolen. Luojan sormenjälki ei ole nähtävissä vain kaikissa kauniissa ja hyvin toimivissa asioissa, vaan myös ja ehkä erityisen koskettavasti niissä herkissä prosesseissa, joissa pienetkin muutokset ja toimimattomuudet voivat suistaa koko järjestelmän raiteiltaan tai ainakin jättää pysyvät jäljet. Geeniperimän jakautumisessa, aivojen välittäjäaineiden toiminnassa, varhaisen kiintymyssuhteen syntymisessä, vuorovaikutustaitojen kehittymisessä, kielen oppimisessa, perhedynamiikassa. Kaikkien näiden prosessien toiminnassa on vain hyvin kapea vaihteluväli, jonka sisällä herkkä tasapaino säilyy ja eri osa-alueet toimivat saumattomasti yhdessä ja niin kovin tarkasti suunnitellun oloisesti tuottaen kasvua, kehitystä ja toimivia rakenteita, yhteyksiä ja hyvinvointia. Aivan kuin ne olisi tarkasti suunniteltu toimimaan juuri niin.

"Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä Hän oli tehnyt, ja katso, se oli sangen hyvää."

Avaa, Herra, silmämme näkemään elämän pienet suuret ihmeet, 
ne, joita niin kovin helposti pidämme itsestäänselvyyksinä 
siihen asti, kunnes asiat eivät menekään niin kuin oli tarkoitus. 
Auta meitä korjaamaan niitä vahinkoja, joita synti yhä aiheuttaa. 
Vain Sinulla on voima ja valta tehdä sydämemme, ajatuksemme, tekomme
ja koko olemuksemme täysin virheettömiksi Kristuksen täytetyssä työssä 
ja kerran luoda uudet taivaat ja uusi maa, jossa vanhurskaus asuu, 
ja josta synti ja sen jättämät jäljet on lopullisesti pyyhitty pois.
Kiitos kaikesta hyvästä työstäsi, Isä ja Poika ja Pyhä Henki,
Luojani ja Lunastajani ja Pyhittäjäni.

Siunattua loppuviikkoa kaikille kaltaisilleni pienille kulkijoille, joilla on elämän ihmeellisyyksissä loputtoman paljon hämmästeltävää ja kummasteltavaa.