Tukevalla pohjalla

On aikoja, jolloin elämä tuntuu kulkevan vuoristoradalla ja uskonelämä Pohjanmaan aakeilla laakeilla lakeuksilla. Viime aikoina olen itse vuorotellen hihkunut onneni kukkuloilla ja ollut niin maan rakoon painettuna ettei tosikaan. Elämässä on niin paljon ihanaa ja hämmentävää. Ja uskonelämässä taas välillä niin kovin hiljaista. Viimeksi viikonloppuna tunsin itseni hyvin pieneksi suurten kysymysten äärellä ja kyselin, mitä tämä kaikki voi merkitä. Miksi näin tapahtuu, miksi tietyt asiat näyttävät sujuvan niin hienosti ja tietyissä asioissa en osaa olla kompastelematta? Mihin tietyt asiat ovat johtamassa, miksi tietyt asiat ovat jatkuvasti niin vaikeita? Miksi epäilen ja kapinoin? Jos en kuule Jumalan vastausta, onko Hän silti läsnä, kuuleeko Hän, rakastaako kuitenkin?

Olen useasti kysymysteni keskellä saanut lohdutusta, mielenrauhaa ja vastauksiakin lukemalla psalmeja tai laulamalla hengellisiä lauluja. Viime sunnuntaina mielen myrskypilvet alkoivat hälvetä pianon ääressä, kun löysin pitkästä aikaa eteeni pienen Sionsharpan -laulukirjan, jonka sivuille olen klemmareilla merkinnyt tiettynä hetkenä tärkeinä pitämiäni lauluja. Usein siis niitä, jotka jollakin tavalla lohduttavat ja rohkaisevat. Valonsäteet raivasivat tietä mieleeni laulaessani Erik Bohmanin sanoittamaa laulua:

"Varför, mitt änsliga hjärta, är du så sorgset i mig? 
Syndernas brännande smärta tog Herren Jesus på sig. 
Jesus på korset förlossat, friköpt oss alla åt Gud. 
Avgrundens furste han krossat. Renad i blod är hans brud.

Frälsare, tätt vid ditt hjärta finner jag vila och ro.
Där får jag tröst i all smärta, där får jag styrka och tro.
Jesus på korset förlossat..."

Siitä sain intoa laulaa lisää, ja mahtavan ruotsalaisrunoilijan Lina Sandellin psalmin pohjalta muotoilemin sanoin rukoilin rakasta Vapahtajaani:

 
"Jag lyfter mitt öga dit uppåt mot bergen:
Var finns du min hjälp? I mig själv är jag svag.
Vem kan mig bevara och skydda i fara?
Min blick jag till Herren vill höja var dag.

Du, Jesus, är klippan, den enda jag känner
som håller att bygga och helt lita på
som aldrig skall falla, fast jorden förintas
och solen och månen och stjärnor också.

O Jesus, min klippa, min eviga frälsning,
från dig kommer hjälpen i sorg och i död
men också den hjälp jag för dagen behöver
i faror och frestelser, mörker och nöd.

Så hjälp mig att ständigt till himmelen lyfta
mitt öga, o Herre, i tillit och hopp,
tills natten på jorden är över, och solen
i strålande öster för mig stiger opp!"

Siunatkoon Hän sinuakin iankaikkisella valollaan elämän ylä- ja alamäissä. Hänessä elämämme ja uskomme pysyy tukevalla pohjalla.