Aika on...

Joidenkin raamatunkohtien ääreen tulee palattua kerta toisensa jälkeen aina tietynlaisissa elämäntilanteissa. Viime aikoina mielessäni on ollut taas kerran Vanhan testamentin Saarnaajan kirjan kohta, joka on puhutellut minua usein aikaisemminkin oman tai lähipiirin elämänmuutosten keskellä. Talomme rakentumista seuratessa olen joutunut surullisena seuraamaan erään kodin purkamista, sen hyvän, mitä vuosien kuluessa on saatu rakennettua. Usein on vaikea ymmärtää, miksi tietyt asiat tapahtuvat, miksi juuri nyt, miksi juuri näin, miksi juuri näille ihmisille. Tämä Saarnaajan kirjan kohta on ainakin minulle kuvannut sitä, että kaikki on kuitenkin joka tapauksessa rakkaan ja meistä hellästi huolta pitävän Isän kädessä. Hän tietää, miksi, Hän sallii tapahtua, Hän antaa ja ottaa, antaa jotain parempaa, Hän vetää syliinsä ja antaa itkeä ilon ja surun kyyneleet kaiken muutoksen keskellä. Pysyvyyttä, kotia ja rakkautta kaipaavalle Hänellä on varattuna kaikki, mitä voimme ikinä tarvita. Ehkä aivan erityisesti juuri silloin, kun on aika repiä rikki ja itkeä.

Saarn. 3: 1 Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.

2 Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.

3 Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.

4 Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.

5 Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.

6 Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.

7 Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.

8 Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.

Olen myös miettinyt, että ehkäpä oma elämäntilanne voi joskus helpottaa siksikin, että pystyisi sitten paremmin olemaan tukena toiselle olkapäätä kaipaavalle.

Kaikille elämänmuutosten keskellä hämmentyneille siunausta ja luottamusta Isän hyvyyteen rukoillen.