Herra, näen taivaan. En näe Sinua. Joskus toivon, että se olisi mahdollista. Nähdä Sinut jo tässä elämässä kasvoista kasvoihin. Sinä kuitenkin sanoit: "Autuaat ne, jotka eivät näe, ja kuitenkin uskovat!"
Sinä peität silmämme, koska rakastat meitä. Jos katselisimme pyhyyttäsi suoraan, tuhoutuisimme, koska olemme kirottuja synneissämme. Sinä verhosit itsesi ihmisyyteen, kun tulit luoksemme. Sinä pukeuduit kuolevan pukuun, jotta me saisimme Sinussa elämän. Sinä tulet peitetyllä, salatulla tavalla luoksemme Raamatun sanassa, kasteen vedessä ja ehtoollisen leivässä ja viinissä antamaan itsesi, armosi ja pyhyytesi meille. Vain uskon kautta voimme nyt nähdä Sinut.
Rakas Herrani, en voi nähdä Sinua silmilläni, mutta Sinä annatkin minun nähdä kaikessa heijastuksia Sinun rakkaudestasi! Pienen lapsen katseesta, tyynestä lammen pinnasta, pilvettömästä taivaasta, ja aivan kaikesta muustakin. Puolukanvarvuista, joiden kautta tarjoat meille ravintoa ja kauneutta. Pihanurmikolla lojuvasta jalkapallosta, joka on tuonut työtä jollekin ja liikunnan iloa toiselle. Rakentuvan talon ikkunoista, joita meillä ei olisi ilman monien ihmisten vaivannäköä. Tupaten täydestä työkalenterista, joka kertoo siitä, että minuakin tarvitaan moneen paikkaan välittämään rakkauttasi. Minua loukanneesta lähimmäisestä, jonka Sinä olet jo kaikessa rakkaudessasi armahtanut. Samoin kuin minutkin. Ei ole mitään merkityksetöntä, tarkoituksetonta, ei mitään liian pientä heijastamaan suurta rakkauttasi. Tuikitavallisten asioiden kautta annat meidän nähdä, miten monin tavoin osoitat loppumatonta rakkauttasi.
Kuitenkin, jos en tuntisi Sinua syntieni sovittajana ja pelastajanani sanasi kautta, olisivat kaikki nämä rakkautesi osoitukset vain kuin vasken helinää ja kulkusten kilinää korvissani; sillä Sinä kyllä osoitat rakkauttasi kaikille ihmisille monin eri tavoin, mutta annat rakkautesi vain sanasi lupausten kautta. Ja mitä meille lupaatkaan!
Ylistys ja kiitos Sinulle, Jeesus Kristus, Vapahtajani, kaikesta rakkaudestasi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti