"Onko jo suu tyhjä?" hoputin iltapalan jälkeen jotakin mäyssyttelevää pienempäämme käyttövalmiilla hammasharjalla osoitellen. Poika avasi suunsa ja totesi: "Mä pesin jo purkalla hampaat."
Niinpä niin. Taitaa muissakin lapsiperheissä olla tuttuakin tutumpaa vääntää peistä näistä hammaspesun tarpeellisuus- ja huolellisuuskysymyksistä. Ei se vain riitä, että heilauttaa hammasharjaa vähän siihen suuntaan. Pitää pestä alta ja yltä ja nykyttää ne uusien poskihampaidenkin pinnat kunnolla, että pysyvätkin helmenhohtoisina vielä vuosikymmeniä. Joskus laskettiin mieheni kanssa, kuinka monta tuhatta kertaa olemme jo pesseet tenaviemme hampaat, ja vielä menee jokunen tuhat, ennen kuin kuopuksemmekin hienomotoriikalla hallitaan hammaspesujen koukerot itsenäisesti.
"Mä pesin jo purkalla hampaat." Huomasin huokaisevani pojan kommenttiin myös toisesta syystä. Mitenhän monta kertaa olen itse suhtautunut Jumalan armoon ja Hänen haluunsa hoitaa sieluani samalla asenteella. "Johan mä. Mä jo. En mä enempää tarvitse." Mutta ei se sielukaan purukumilla puhdistu, eikä henki raitistu itse pienesti sipaisemalla. Ei edes kovimmalla harjalla hankaamalla. Siihen tarvitaan Jumalan voimaa. Miten heikkona pidänkään kaikkivaltiasta Jumalaa, jos kuvittelen pystyväni itse tekemään saman kuin Hän? Syntieni poispesemiseen ei riittänyt mikään muu kuin Jumalan Pojan veri, kärsimys ja kuolema. Kuinka suuresti Hän meitä rakastaakaan, kun meidän hyväksemme antoi henkensä!
Mietin myös sitä, kuinka hampaiden ja sielunkin hoidossa tarvitaan säännöllisyyttä ja sinnikkyyttä. Ei riitä kerta tai kaksi, vaan niitä pitää hoitaa koko elämän ajan joka päivä. Vanhempana minulla on suuri vastuu sekä lasteni että omien hampaideni ja sieluni hoitamisesta. Toisaalta viime kädessä koko vastuun sielujen hoidosta kantaa taivaallinen Isämme, joka vakuuttaa "hoitotoimenpiteiden" eli armonvälineiden varmasti tekevän sen, minkä lupaavat: antavat kaikki syntimme anteeksi, Pyhän Hengen kautta uuden elämän Isän luona ja voimaa vastustaa synnin tekemistä. Miten paljon tätä tarvitsemmekaan, ja miten suurta lahjaa on, että rakas Vapahtajamme näin hellästi hoitaa meitä - joka päivä!
Siunausta uuteen viikkoon Hänen armossaan ja lupauksissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti