Se on syntiä!

Tänään puhuttiin autossa lasten kanssa synnistä. Tai oikeammin pojat sen aloittivat. Ensin puhuttiin junttisormista ja sitten isommilta lapsilta kuullusta kirosanasta. Melkoisen rumasta sellaisesta. Ekaluokkalaisemme tokaisi:

O: Säkin oot äiti sanonut niin.

No niin no. Siinä tuli totuus taas lapsen suusta. Ja lisää oli tulossa:

O: Se on syntiä!

Ennen kuin mami ehti muotoilla vastineeksi mitään myöntämistä syvällisempää argumenttia, pikkuveli jo päästeli:

S: Synti on sitä, että paholainen on juuttunut meidän sydämeen kiinni--
O: Eikä lähde sieltä ikinä! Ja se saa meidät kiroilemaan.
Ä: Ja houkuttelee tekemään kaikkea muutakin rumaa. Mutta mitäs me voidaan tehdä silloin, jos kiusaaja houkuttelee meitä tekemään syntiä?
S: Me voidaan rukoilla Jumalaa.
Ä: Ja mitäs me voidaan rukoilla?
S: Että Jumala estäis paholaista enää kiusaamasta meitä--
O: Ja veis kiusaajan kauas meidän luota... Onneks me ollaan kastettuja!
Ä: Niin, Jumala haluaa suojella meitä, ettei kiusaaja saisi meitä tekemään syntiä. Ja kaikki meidän synnit Jeesus on ottanut pois.

Samalta seisomalta poikien puheenaiheet vaihtuivat taas "Ängri Börtseihin" ja rakettiseikkailuihin.

Kyllä on äippä välillä suu apposen ammollaan näitä pikku teologeja kuunnellessa.

Ja hyvä niin.

Päivän Sana 6. helmikuuta 2014

Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!

2. Kor. 2:14 KR33/38