Olet ajatuksissani

Anna minulle, Herra,
anna näihin tyhjiin käsiin
kaikki se, mitä tarvitsen.
Peitä minut armollasi,
upota kasteesi veteen,
siunaa ristisi suojiin.
Anna minulle uskoa,
niin sydämestäni nousee
kiitos sinulle,
rakas Vapahtajani!

"Rukoukseen ei tarvitakaan paljon sanoja", laulettiin joskus kuorossa. Ihan samaa mietin taas eilen, kun yllätin itseni rukoilemasta tuon ylläolevan rukouksen eleillä, vähän kuin omalla viittomakielelläni. Sama konkretisoiva idea toimii myös uskontunnustuksessa ja monissa lastenlauluissa. Lasten kaltaisille!

Rukoileminen on ollut viime aikoina muutenkin paljon mielessäni. Miten ihanaa, että voimme rukouksessa kantaa toisiamme ja kaikkia maailman asioita Jumalan eteen! Kaikkia pelkoja, huolia ja kiitosta. Joskus murhepilvien hälvettyä siltä päivältä mietin, että joku on varmaan rukoillut puolestani, ja Jumala on kuullut pyynnöt ja järjestänyt asiat niin kuin on nähnyt hyväksi, aivan kuin huomaamatta. Samalla tavalla olen itsekin voinut hiljaisesti tuoda toisen asioita Jumalalle, joka kuulee ja pitää rakkaudellaan meistä huolta, meistä ja ihan kaikesta! On niin helpottavaa muistaa, että silloinkin, jos ei muuten osaa auttaa tai ei pysty tekemään muuta, voi kuitenkin aina rukoilla. Rukoukset kun eivät ole mitään tyhjänpäiväistä jaarittelua tai pelkkää ajatusten kaartelua, vaan ne todella vaikuttavat.

 Jaak. 5: 13-18

Jos joku teistä kärsii vaivaa, niin rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta.

Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.

Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.

Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.

Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.

Juuri siksi onkin niin tärkeää rukoilla - itsensä, perheensä ja läheistensä puolesta, seurakunnan opetuksen, toiminnan, pastoreiden, uskovien yhteyden ja lähetystyön puolesta, päättäjien ja vastuunkantajien puolesta, sairaiden, taloudellisissa ja muissa vaikeuksissa olevien ja yksinäisten puolesta, epäuskoisten puolesta, maailman rauhan puolesta. Rukouksessa muistamme ja kannamme toisiamme, ja rukouksessa meitä muistetaan ja kannetaan.

Joskus kiireisenä lukiolaisena mietin, onko oikeasti mitenkään mahdollista rukoilla lakkaamatta, niin kuin Raamatussa kehotetaan (1 Tess. 5: 17). Voiko samaan aikaan kääntää ruotsin kappaletta ja rukoilla, tai integroida ja rukoilla, tai kirjoittaa äidinkielen yo-ainetta puhtaaksi ja rukoilla? Voiko samaan aikaan keskittyä moneen sellaiseen asiaan, jotka yksinäänkin vaativat paljon ajattelukapasiteettia? Sittemmin olen saanut huomata, että kyllä voi. Jos ei ihan samaan aikaan, niin jossakin sopivassa välissä voi aina huokaista Isän puoleen. Kaiken lisäksi "Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla" ja "Kristus Jeesus -- rukoilee meidän edestämme" (Room. 8: 26, 34).

Ajattele, mikä vapaus meillä on rukouksessa! Jeesukseen uskoen voi lähestyä Jumalaa ja kutsua häntä rakkaaksi Isäksi. Voi rukoilla ihan lyhyesti tai sitten rauhassa keskittyen, kynttilänvalossa, hitaasti ja hartaasti meditoiden, jopa nautiskellen. Voi rukoilla yksin tai kaksin tai isommassa tai pienemmässä porukassa. Voi rukoilla valmiita rukouksia tai omin sanoin. Voi rukoilla ääneen tai ajatuksissaan, laulaen tai soittaen, eleiden kanssa tai ilman niitä. Voi rukoilla kädet ristissä tai ilmassa tai vaikka ratissa. Voi rukoilla hengellisten ja ajallisten asioiden puolesta. Voi rukoilla ihan pienten ja yksittäisten tai todella laajojen ja oman käsityskyvyn ylittävien asioiden puolesta. Voi rukoilla itkien, nauraen, huutaen, hiljaa huokaisten, ahdistuneena, hilpeänä, kiitollisena, jopa hermostuneena. Voi rukoilla kiusauksen keskellä, ettei lankeaisi, ja myös heti silloin, kun huomaa langenneensa. Voi rukoilla armoa, siunausta, uskoa, kärsivällisyyttä, rakkautta, viisautta, yhteyttä, varjelusta. Rukousaiheet eivät lopu! Ja todellakin, on ihan mahdollista rukoilla opiskellessa, luennolla, lounaalla, työhönottohaastattelussa, lukiessa, blogia kirjoittaessa, juoksulenkillä, tanssiessa, jutellessa, tiskatessa, pyykkiä laittaessa, rakastellessa, synnyttäessä, imettäessä, unettomana hiljaisina aamuyön hetkinä ja keskellä hektistä opiskelijaelämää. Jumala ei ole kaukana yhdestäkään meistä (Ap.t. 17: 27), ei missään tilanteessa. Siitä kertoo myös 2 Kor. 6: 4-10, ja vaikka Paavali ei tässä kohdassa varsinaisesti puhukaan rukoilemisesta, on rukous varmasti noussut heidän huuliltaan:

"-- suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa,

ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa, paastoissa;

puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä, Pyhässä Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa,

totuuden sanassa, Jumalan voimassa, vanhurskauden sota-aseet oikeassa kädessä ja vasemmassa;

kunniassa ja häpeässä, pahassa maineessa ja hyvässä, villitsijöinä ja kuitenkin totta puhuvina,

tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina; kuolemaisillamme, ja katso, me elämme, kuritettuina emmekä kuitenkaan tapettuina,

murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken."

 

Kuulin viikonloppuna todella hienon kuvauksen seurakunnasta Kristuksen ruumiina (1 Kor. 12), jonka pitää jatkuvasti hengittää sisään- ja ulospäin pysyäkseen hengissä. Ajattelen, että vähän samalla tavalla me hengitämme rukouksessa sisäänpäin, kun muistamme Jumalan sanan lupauksia ja saamme lohtua itsellemme, ja ulospäin, kun muistamme, siunaamme ja kannamme rukouksessa myös toisiamme ja koko maailmaa. Miten upeaa kokonaisuutta rakas Vapahtajamme pitää Henkensä kautta yllä!

Ef. 3: 20-21

Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa,

hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.