Niin kuin veljet ja sisaret

Joskus koin olevani vähän kuin simpukka, jonka sisällä on kallisarvoinen uskon helmi, mutta jonka on helpompi pitää helmi piilossa kuin avautua siitä muillekin. Vähitellen olen alkanut nähdä uskon yhä enemmän, ei vain henkilökohtaisena aarteena, vaan yhteisenä rikkautena. Valtava lahja on myös uskovien välinen yhteys, josta kirjoitin viime blogikirjoituksessani omasta seurakuntalaisen näkökulmastani. Voisin kuvitella, että Jeesus saattaisi sanoa samasta asiasta jotakin tämänkaltaista:

"Olkaa toistenne tukena
niin kuin veljet ja sisaret.
Olkaa yhtä perhettä,
minä yhdistän teidät.
Te olette samaa sukua,
verisukulaisia,
minun lapsiani,
rakkaita poikiani ja tyttäriäni.
Rakastakaa tekin toisianne!
Kun te kaikki tuette toisianne,
jokainen saa rakkautta ja huolenpitoa
yllin kyllin!

Rakastakaa toisianne,
olkaa sovussa ja yksimieliset,
onhan teillä yksi Herra, yksi usko, 
yksi kaste, yksi armopöytä,
yksi ainoa toivo ja lohdutus.
Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa!
Jakakaa taakkanne ja lahjanne,
jakakaa aikaanne toistenne kanssa!
Kukaan teistä ei pärjää yksin,
te tarvitsette minua ja toisianne.
Juuri sinä olet tärkeä - sekä muille että minulle!"

Liitän tähän vielä psalmin 122, jota olen lukenut paljon viime päivinä seurakuntaa, seurakuntalaisten yhteyttä ja jumalanpalvelusta ajatellessani:

Matkalaulu; Daavidin virsi. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen".

Meidän jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jerusalem;

sinä Jerusalem, rakennettu kaupungiksi, johon kokoonnutaan yhteen,

jonne sukukunnat vaeltavat, Herran sukukunnat, niinkuin Israelille on säädetty, kiittämään Herran nimeä.

Sillä siellä ovat tuomioistuimet, Daavidin huoneen istuimet.

Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat.

Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi.

Veljieni ja ystävieni tähden minä sanon: olkoon sinulla rauha.

Herran, meidän Jumalamme, huoneen tähden minä tahdon etsiä sinun parastasi.

 
Myös Ap.t. 2: 42-47 on puhuttelevaa luettavaa.
Siunattua uuden viikon alkua!