Vapautetut

"Vapauteen Kristus vapautti meidät."

Mikä saarna!

Tänään jumalanpalvelus vei minut täysin mukanaan. Päivän teksteissä (mm. Gal. 5: 1, Mark. 10: 25-27, Luuk. 13: 10-17) ja rukouksissa monet asiat puhuttelivat juuri nyt: vapaus, ilo ja kiitollisuus, pyyntö siitä, ettei mikään elämän hyvä eikä paha voisi erottaa Jumalan rakkaudesta. Iloitsin siitä, että evankeliumin ilosanomaa oli kuulemassa monia sellaisia, joita en ole nähnyt pitkään aikaan, paljon lapsia, touhua ja elämän ääniä. Ison joukon ympäröimänä oli ihana laulaa iloisia virsiä ja kiittää Jumalaa. Aavistin ehkä jotakin siitä riemusta, mitä saarnatekstissä kuvattu heikkoudesta vapautettu nainen koki, kun sain kropallanikin elää mukana jumalanpalveluksessa. Eikä vähiten ehtoollisessa. "Tulkaa, sillä kaikki on valmistettu. -- Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tosi ruumis sinun edestäsi annettu. -- Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tosi veri sinun edestäsi vuodatettu." Luterilaisissa piireissä ei ehkä ole tapana kovasti irrotella jumalanpalveluksessa, enkä tiedä, miten paljon se mahtoi näkyä ulospäin, mutta kroppani otti kyllä taas ilon irti myös liturgian ylistyskohdista. Olin vain niin iloinen kaikesta siitä hyvästä, mitä rakas Vapahtajamme on meidän heikkojen edestä tehnyt ja mitä kaikkea todella hyvää hän antaa meille, jotka emme ansaitsisi häneltä mitään, ainakaan mitään hyvää.

Vapautetun naisen kertomus opetti minulle myös sen, että Jumalan antama vapaus on paljon suurempaa ja kestävämpää kuin mikään, mikä meitä voi kohdata elämämme aikana. Pastori muistutti saarnassaan Jeesuksen kutsuneen heikkoudesta kärsinyttä naista Aabrahamin tyttäreksi, eli uskovaksi, jollainen hän oli luultavasti ollut jo aikaisemminkin 18 vuotta kestäneen tuskallisen elämänjaksonsa aikana. Jo silloin hän oli saanut olla vapaa syntiensä rangaistuksesta, omatuntonsa syytöksistä ja kuolemanpelosta. Sen(kin) vapauden hän oli saanut Jumalalta. 

Fysio-, psyko- ja muistakin terapeuteista voi olla paljon apua monenlaisessa kipuilussamme. Heidän avullaan emme kuitenkaan pysty pyristelemään itseämme vapaiksi synneistämme ja niiden seurauksista. Todellinen vapaus ei ole onneksi riippuvainen meistä, elämänkokemuksistamme eikä muista hoitavista tahoista kuin armollisesta Jumalastamme. Ei Jeesusta turhaan sanota taivaalliseksi Lääkäriksi. Huolehtiihan hän niin fyysisestä, psyykkisestä kuin hengellisestäkin terveydestämme. Hän vapauttaa meidät kaikista synneistä ja monista murheista ja sairauksista, ja vapauttaa myös jakamaan rakkauttaan toisillekin.

Katsotaan, saanko jossakin vaiheessa pöytälaatikostani vähän julkisempaan jakoon oman, psalmien sanoihin tehdyn ylistyslauluni: "Kiittäkää minun kanssani Herraa, polvistukaa hänen eteensä, sillä Herra on laupias ja armollinen, hänen armonsa pysyy iankaikkisesti! Sillä Herra on laupias ja armollinen, hänen armonsa pysyy iankaikkisesti, sillä hän, sillä hän on Rakkaus."

Hänen suojissaan kohti Jyväskylää ja uutta viikkoa.

P.S. Rippisaarnan (ainakin melkein saman) voit kuunnella täältä.