"Mitä mä olen tehnyt, että Jumala antaa asioiden mennä näin mukavasti? Olenko mä muka nyt tehnyt jotain paremmin kuin aikaisemmin? Enkö mä paljon hanakammin huutanut Häneltä apua silloin, kun oli vaikeaa? Mutta eihän mun tarvitse tässä asiassa miettiä omaa osuuttani. Ei mun teot koskaan voisi olla niin hyviä, että mä niillä voisin ansaita Jumalalta yhtään mitään hyvää. Eikä niin huonoja, että ne peittoaisi Jumalan hyvyyden. Hän on niin hyvä, että jakaa meille armostaan kaikkea hyvää. Ei me sitä ansaittaisi. Se, mitä mä ansaitsisin, olisi iankaikkinen rangaistus. Ethän Jeesus anna mun koskaan unohtaa, että iankaikkinen elämä on sinun armolahjaasi, samoin kaikki muukin hyvä siinä sivussa.
Voisiko mulla joskus olla asiat niin hyvin, etten enää tarvitsisi Jumalaa? Eikö silloinkin kaikki hyvä, mitä mulla on, olisi Häneltä? Ja voisiko mulla joskus olla asiat niin huonosti, ettei Jumala enää voisi auttaa? Voisiko mikään olla Jumalaa suurempaa?"
--
Tässä oli luultavasti tämän viikon viimeinen blogikirjoitus. Viikonlopuksi on tiedossa yhdessäoloa Sanan ja seurakuntalaisten kanssa, ja muutenkin on syytä vähän hillitä netin käyttöäni. Rauhallista iltaa ja tapaamisiin täällä tai jossain muualla. Siunatkoon meitä kaikkivaltias Jumala.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti