Se tunne, kun on ollut valveilla melkein tunnin, kello on 02:43 ja päässä soi lakkaamatta Poppa Joe. Coconut.
--
Välillä on ihan hyvä nukkua huonosti. Muistaa taas, miten iso ero olossa on enemmän ja vähemmän makeiden unien jälkeen. Oli aika, jolloin merkitsin hyvin nukutut yöt kalenteriini huutomerkeillä ja hymynaamoilla. Hyvä, jos niitä tuli yksi tai kaksi viikossa. Pää oli kuin pumpulia ja pinna naapurilta lainassa. Luojan kiitos, että se aika on takana päin.
Rauhattoman viime yön jälkeen havahduin uuteen ajatukseen. Ihmisen elämä on täynnä toistoa. On monia mukavia asioita, joita pitää jatkuvasti uusintaa. Unta ei voi kerätä varastoon. Syödä täytyy, vaikka vararavintoakin olisi kertynyt vyötärölle. Mielekästä tekemistä saisi mielellään olla joka päivälle. Säännöllinen liikunta auttaa moniin vaivoihin. Avioliitossa olevalle seksuaalisuuden toteuttaminen sopivan usein tuottaa monenlaista iloa. Ystävyyssuhteet eivät pysy yllä pelkällä ensitapaamisella. Hygienian ja kauneuden hoitoon käytetään iso siivu hereilläoloajasta joka päivä. Joskus mietimmekin huvittuneina mieheni kanssa, mitenköhän monta kertaa olemme jo pesseet poikiemme hampaat, kun vanhemmalla on ikää kuusi ja nuoremmalla neljä vuotta, ja vuodessa on noin 365 päivää ja päivässä kahdet hammaspesut per naama.
Tarvitsemme toistuvasti peseytymistä, ravintoa, läheisyyttä ja harjoitusta myös uskonelämässä. Meidät on kyllä pesty kertakaikkisen puhtaiksi jo pyhässä kasteessa, mutta kastettamme muistamalla voimme hyötyä siitä joka päivä. Voimme kuolla hengellisesti nälkään, jos jätämme Raamatun lukemisen, jumalanpalveluksessa käymisen ja ehtoollisen viettämisen vain suuriin juhlapyhiin. Meillä ei ole voimia pitää Jumalasta kiinni, mutta Hän vetää meidät lähelleen ja hellii meitä juuri sanallaan ja sakramenteillaan. Hän tuo meidät myös yhteen toisten uskovien kanssa, mistä on iloa ja hyötyä kaikille. Myös rukoukset on tarkoitettu toistettaviksi, ja sanotaanhan meille jopa: "Rukoilkaa lakkaamatta." (1 Tess. 5:17) Sekään ei ole niinkään Jumalaa varten; Hänhän tietää, mitä tarvitsemme, ennen kuin olemme ehtineet vielä mitään pyytää. Se on meille tarpeen. Saamme muistaa rukoillessamme Jumalan käskyjä, lakia ja tuomioita, ja armollisuutta, joka toi Jeesuksen tänne, ihmisenä ja Jumalana elämään ja kuolemaan meidän syntejämme kantaen ja kaiken pahan voittaneena nousemaan kuolleista. Eikö ole ihmeellistä, että Jeesus, todellinen Jumala ja kuningasten Kuningas, alistui elämään ihmisenä, kaikenlaisten toistuvien rutiinien ja arkisen elämän keskellä - meidän vuoksemme!
Hänen armostaan iloiten rukoilen psalmin sanoin:
"Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.
| ||
Istunpa minä tai nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
| ||
Käynpä tai makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
| ||
Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
| ||
Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
| ||
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
| ||
Minne minä voisin mennä, missä ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
| ||
Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.
| ||
Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
| ||
sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
| ||
Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
| ||
niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.
| ||
Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
| ||
Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
| ||
Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
| ||
Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt
ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli
tullut.
| ||
Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!
| ||
Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. -Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.
| ||
| ||
| Hyvää yötä! | ||
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti